En käy kirjastossa

Tunnustan, en ole käynyt kirjastossa pariin vuoteen. No, kävin toki työn merkeissä kuvaamassa Lukulux-verkkokäsikirjan videoita viime keväänä ja parissa palaverissa muihin töihin liittyen. Siinä kaikki. Minulla on kausia, jolloin visiteeraan kirjastossa viikoittain, ja kausia, jolloin en käy kirjastossa, ja sellainen on nyt meneillään. Mitäpä sinne? Kaupunkiasuntoni yöpöydällä on Henry Baconin Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2004) hiirenkorvilla ja maaseutukartanon yöpöydällä Volter Kilven Alastalon salissa (1933, 6. painos 2014). Aikoinaan minulla oli tapana ostaa kirjoja ja nyt luen niistä kahta lukemattomien odottaessa lukijaansa. Pyyhin kirjoista pölyjä silloin tällöin ja ehkä avaan jonkun niistä sattumanvaraisesta kohdasta, ja iloitsen jo etukäteen hetkestä, jolloin oikeasti aloitan kyseisen kirjan lukemisen, alusta loppuun. Siihen voi kulua useampi vuosi, odottamiseen siis, mutta jonain päivänä se hetki koittaa.

 

Unohtaisin itseni

Palaan tiettyihin kirjoihin aina aika ajoin. Luulen, että moni tekee niin. Vaikka kirjastosta saisi painotuorettakin luettavaa, ei tällaisina kausina edes tule mieleeni lähteä sinne. Kaivan hyllystä taas Kafkaa, Gogolia, Bukowskia ja Linnaa. Kohtaan vanhan ystävän ja juttumme jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi, ei uuden tuttavuuden tuottamaa jännitystä, vain turvallisuuden ja hyvänolon tunne. Eipä siinä, jännityskin toisinaan palkitaan, aikoinaan Sofi Oksasen Puhdistuksessa (2008) oli kerronnaltaan jotain samaa kuin Tarantinon elokuvassa Pulp Fiction (1994). Ja lienee hyväksyttävää, että jo aloittamansa kirjan voi jättää kesken, jos se ei miellytä ja sille on kuitenkin antanut mahdollisuuden. Kirjavinkkausta en ole kokeillut, voisin saada lisää jännitystä elämään. Ja jos kaipaisin seuraa, kirjahyllyjen välissä tutustuu uskomattomiin tyyppeihin. Kirjastossa voi vetelehtiä, kuluttaa aikaa, jos sitä on, ja parhaimmassa tapauksessa unohtaa itsensä. Kirjasto on itselleni mielentila, johon pääseminen ei vaadi kuin aikaa, aikaa istua rauhassa, ehkä pohdiskella asioita ja muuta sellaista.

 

Lokakuu on Lukulux

Edellä kirjoittamani lukemisesta tai kirjastossa käynnistä pätee myös Lukulux-verkkokäsikirjan koostamiseen, se on hauskaa, haastavaakin. Lukemattomat mahdollisuudet –hankkeessa mukana on jo aiemmista töistä tuttuja kollegoita, uusiin mahtaviin tyyppeihin on saanut tutustua, ja melkoisesti aikaakin työhön on käytetty. Matkan varrella on joustettu puolin ja toisin sekä sopeuduttu erinäisiin olosuhteisiin ilmastoinnin toimimattomuudesta koronaan, mutta otsalohkossa on koko ajan tykyttänyt ajatus lukemattomista aikuisista. Mielentila, josta on syntynyt Lukulux. Toivon, että te, jotka työskentelette aikuisten ja lukutaidon parissa, unohdatte itsenne Lukulux-verkkokäsikirjaan, joka tarjoaa käytännöllisiä vinkkejä työpajoihin lukemattomille aikuisille.
 

Jk. Kirjahyllyssäni on edelleen paljon lukemattomia kirjoja, mutta jonain päivänä suuntaan taas kirjastoonkin.
 

Kirjoittaja, Sini Karjalainen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, koordinoi Lukulux-verkkokäsikirjan koostamista Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeessa.