Jos kirjastoa ei ole olemassa

Pysähdyin kesken oman lauseeni, kun olin sanonut kollegalle, että on ihmisiä, joille kirjastoa ei ole olemassakaan. Joskus sitä sanoo ääneen asioita, joita ei ole osannut pään sisällä kunnolla hahmottaa. Heräsin itsekin omaan lauseeseeni.

Lukeminen on huikean mukavaa. Minusta.

Kirjastossa työskentelee pääosin niitä, joilla on ollut pitkäaikainen ja tiivis suhde kirjastoon. Kirjasto on meille tuttu ja turvallinen aarreaitta ja on vaikea ymmärtää, että toisille kirjasto voi olla outo tai jopa pelottava paikka. Moni nuori ei ole kirjastossa käynyt, tai ehkä joskus koulun kanssa vierailulla.

Kirjavinkkaus on meille se tavallinen tapa lähestyä nuoria asiakkaita. Meillä on innostavia vinkkareita ja hyvät vinkkaukset kannustavat nuoret kirjojen pariin, ainakin osan heistä. Mutta jostain syystä näyttää siltä, että osalle nuorista lukemisen ilo ja mielekkyys ei aukea, lukutaito jää heikoksi ja sen myötä monet ovet sulkeutuvat elämässä.

Minusta lukeminen on niin huikean mukavaa, että en aina muista, että jollekin toiselle se voi olla tuskaisaa ja vaikeaa. Minä sukellan tunteiden ja seikkailujen maailmaan, matkustan ajassa ja avaruuksissa ja ihmettelen, miksi kaikki eivät halua tehdä niin.

Onko lukutaito kirjaston vastuulla?

Miten lukutaito liittyy kirjastoon, voiko kirjasto olla vastuussa nuorten lukutaidosta, tai kenenkään? Kirjastolain tarkoitus on mm. edistää lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa. Oikeastaan kaikki sen tavoitteet edellyttävät, että asiakas osaa lukea hyvin. Tasa-arvo ja osallistuminen yhteiskuntaan edellyttää lukutaitoa. Lukutaito on sen sivistyksen ydinasia, jota kirjastot ovat aina vaalineet. Ehkä emme ole viime kädessä vastuussa, mutta ainakin meillä on mahdollisuus tehdä jotakin.

Missä ovat nuoret aikuiset?

Erityisesti nuoret aikuiset, jotka eivät ole enää koulussa tai opiskelemassa, ovat niitä, joita kirjaston kannattaa lähestyä. Mutta mistä ihmeestä tavoitamme nuoret aikuiset? Somessahan ne ovat, mutta missä siellä. Kirjaston somea eivät seuraa ne, jotka eivät kirjastoa käytä.

Nuoria aikuisia on Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeessa tavoitettu satoja. Siihen on yksinkertainen keino, yhteistyökumppanit. Kumppanit löytyvät sieltä, missä nuoret aikuiset muutenkin ovat, työllisyys-, kuntoutus-, koulutus- ja kohtaamispaikkojen kautta. Ja kun kirjastosta otetaan yhteyttä, yleensä vastaus on aina kyllä. Kirjastojen kanssa tehdään mielellään yhteistyötä.

Mitä tässä on minulle?

Olen toiminut myyntialalla ja siellä opin tärkeän asian. Mieti aina asiakkaan näkökulmasta: mitä tässä on minulle? Sama pätee myös kirjastossa. Asiakas miettii, mitä tässä on hänelle. Jos ei oikein tiedä, mitä palvelu edes pitää sisällään, se jää käyttämättä.

Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeessa on kehitetty ideapajoja, joissa yksinkertaisilla menetelmillä selvitetään, mikä on juuri tämän ryhmän juttu, mikä heitä kiinnostaa. Sitä kautta löytyy myös avain siihen, mitä ryhmän kanssa tehdään seuraavilla kerroilla ja mitä kirjastosta kannattaa heille esitellä. Ei kaikkea, vaan se kiinnostava.

Kiinnostus edellä kohti kirjastoa

Hankkeen kuluessa on huomattu, että tämähän toimii. Joihinkin silmiin on syttynyt kiinnostuksen kipinä, joku on hankkinut kirjastokortin, toinen löytänyt uuden harrastuslehden. Jollekin kirjasto tulee tutuksi ja sinne voi poiketa vaikka bussia odotellessa. Jos lukutaito on heikko, pienikin edistysaskel ja kiinnostus voi olla tärkeä tulevaisuuden kannalta.

Nuorilla aikuisilla on sanottavaa, kirjasto voi olla myös paikka saada se paperille tai kuultavaksi. Ja se, joka kirjoittaa, yleensä kiinnostuu myös lukemisesta.

Verkkokäsikirja ilmestyy syksyllä

Lukemattomat mahdollisuudet-hanke julkaisee syksyllä käsikirjan, josta löytyvät ideapajojen ja mielenkiintolähtöisten menetelmien ohjeet ja pohjat. Niiden avulla kuka tahansa voi lähteä vetämään ryhmiä ja tukemaan nuorten aikuisten lukutaitoa ja tekemään kirjastoa tutuksi ja mukavaksi paikaksi – myös lukemattomille.

Kirjoittaja: Tarja Rajala, Turun kaupunginkirjasto