Kahvikuppeja ja kirjankansia - bookstagramit tuovat kirjojen lukemisen Instagramiin
Usein internet ja erityisesti sosiaalinen media nähdään yhtenä lukutaitoa ja -intoa eniten rapistuttavana ilmiönä. Nuoret viihtyvät paremmin älylaiteen kuin kirjan äärellä ja sosiaalisen median vuorovaikutus ja multimodaalisuus kiehtovat. Suurin osa nykynuoren lukemisesta ja kirjoittamisesta tapahtuukin juuri sosiaalisen median alustoilla. Herääkin pelko, kykenevätkö nuoret enää lukemaan pitkiä ja haastavia tekstejä? Voisiko sosiaalinen media kuitenkin kannustaa nuoria tarttumaan älypuhelimen sijasta myös kirjaan ja keskustelemaan lukemastaan muiden lukijoiden kanssa?
Mikä ihmeen bookstagram?
Bookstagram, suomalaisemmin “kirjagram”, on kuvapalvelu Instagramista löytyvä kirjoihin ja lukemiseen erikoistunut tili. Yksittäiset käyttäjät muodostavat yhden ison ja lämpimän bookstagram-yhteisön. Bookstagrammaajat julkaisevat tileillään kauniita kuvia lukemistaan kirjoista ja keskustelevat toisten bookstagrammaajien kanssa lukukokemuksistaan ja jakavat toisilleen kirjavinkkejä. Julkaisutahti on kiihtynyt vuosi vuodelta: tällä hetkellä suomalaisessa yhteisössä käytetyllä #kirjagram-tunnisteella löytyi syyskuun 2020 alussa yli 69 000 julkaisua ja kansainvälisessä #bookstagram-tunnisteella yli 48 miljoonaa julkaisua. Tilejä syntyy koko ajan lisää ja seuraajamäärät vaihtelevat muutamista kymmenistä tuhansiin seuraajiin.
On kiinnostavaa huomata, että kuvalliseen ilmaisuun keskittyneestä Instagramista löytyy paikka myös kirjallisuuskeskustelulle. Bookstagrammaajat näkevät usein paljon vaivaa esteettisten kirjakuvien ottamiseen. Kirjankansien lisäksi kuvissa näkyy yleensä erilaisia somisteita, kuten kahvikuppeja, kukkia, vilttejä, valosarjoja ja pieniä sisustusesineitä. Kuvissa esitellään usein omia kirjahyllyjä, sekä erilaisia lukupaikkoja: kirjoja luetaan esimerkiksi kotoisasti sohvannurkassa, kauniina päivänä rannalla tai nojatuolissa juoden samalla teetä. Kuvien yhteydessä on yleensä sanallistettu lukukokemusta jossain muodossa. Tapoja tähän on melkein yhtä paljon kuin käyttäjiäkin.
Osa kertoo tekstiosassa vain kirjan tiedot ja arvioi lukukokemuksensa asteikolla 1-5 erilaisia emojeita hyödyntäen, kun taas osa esittelee kirjan juonta ja omaa henkilökohtaista lukukokemustaan laajemmin. Maarit Jaakkola kutsuu tällaisia arvioita käyttäjälähtöisiksi arvioiksi, joissa käyttäjät itse pääsevät ääneen ja hyödyntävät somealustan mahdollisuuksia ja rajoituksia arvosteluita luodessan. Bookstagramit omalta osaltaan rikkovat ajatusta kirjallisuuden ja hyvän maun portinvartijoista. Sosiaalisen median yleistymisen myötä lähes kaikilla on mahdollisuus saada äänensä ja arvionsa kuuluviin, tarvitaan vain älylaite, internetyhteys ja rakkautta kirjoihin.
Sosiaalisesta mediasta ja bookstagrameista ei voida puhua myöskään puhumatta samalla yhteisöllisyydestä. Sosiaalinen media perustuu ajatukseen vuorovaikutuksellisuudesta ja alustojen toiminnot ohjaavat siihen. Instagramissa käyttäjä voivat tykkäillä, kommentoida ja jakaa toistensa julkaisuja luoden näin keskustelua. Bookstagrammeja onkin kehuttu useissa yhteyksissä lämpimiksi ja turvallisiksi paikoiksi julkaista ja kommentoida. Vaikka käyttäjät ovat eri ikäisiä tai omaavat erilaisen lukumaun, yhdistää heitä silti sama asia eli rakkaus kirjoihin ja lukemiseen. Tällainen yhteisö on monille bookstagrammajille erittäin tärkeä, sillä kaikilla ei välttämättä ole lähipiiriissään muita lukutoukkia, joiden kanssa keskustella kirjallisuudesta. Kuitenkin sosiaalinen media yhdistää vaivattomasti lukemisesta kiinnostuneet ja mahdollistaa keskustelun ilman fyysisen paikan asettamia rajoituksia.
Miksi nuoret voisivat kiinnostua kirjallisuudesta bookstagramin kautta?
Yksi bookstagramin merkittävimpiä etuja nuorten lukijoiden tavoitettavuuden kannalta on tuoda kirjallisuussisällöt sinne, missä nuoret jo ovat. Sosiaalinen media on erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten areena. Jaakkola toteaa artikkelissaan, että 71% Instagramin käyttäjistä ovat alle 35-vuotiaita. Omien havaintojeni mukaan bookstagramien ylläpitäjissä on paljon tämän ikäluokan edustajia. Sisällön voi ajatella olevan tuotettu vertaisilta-vertaisille periaatteella. Näin ajateltuna bookstagramin sisällöt voidaan nähdä nuorille helpommin lähestyttävinä kuin esimerkiksi sanomalehtien perinteisemmän kirjallisuuskritiikit tai vanhempien patistelu kirjan äärelle.
Kirjallisuussisällöt löytävät jatkuvasti uusia alustoja sosiaalisen median laajalta kentältä, esimerkiksi nuorten suosimasta TikTokista tai YouTubesta kirjatube-kanavien muodossa. Lukukeskuksen tuoreessa “10 faktaa lukemisesta”-julkaisussa kerrotaankin, kuinka kirjallisuuden tuominen mukana kulkeviin laitteisiin madaltaa ihmisten kynnystä lukea. Kuitenkin sähköiset alustat voivat ohjata ainoastaan lyhyiden tekstien tuottoon sekä silmäilevään lukutapaan. Toisaalta voidaanko nämä kirjallisuutta käsittelevät lyhyet tekstit nähdä porttina siirtyä pidempien tekstien eli kirjojen pariin, jos tekstit ovat tarpeeksi innostavia? Haasteena toki voidaan nähdä saavuttavatko sosiaalisen median kirjasisällöt alustasta huolimatta ainoastaan ne nuoret, jotka jo lähtökohtaisesti ovat kiinnostuneita lukemisesta. Kuitenkin näen merkittävänä tekijänä sen, että nuoret vastaanottavat kirjallisuussisältöjä vertaisiltaan eli toisilta nuorilta tai nuorilta aikuisilta.
Bookstagrammaajat esittelevät toisaalta hyvinkin erilaisia kirjoja ja toisaalta tietyt kirjat esiintyvät usein yhteisössä. Esiin pääsevät monet vanhat suosikit (esimerkiksi Harry Potterit ja Muumi-kirjat) sekä tuoreet uutuudet (esimerkiksi Eeva Kolun “Korkeintaan vähän väsynyt” tai uusin Nälkäpeli-kirja). Tässä bookstagramit toisaalta eroavat klassisista kirjallisuuskritiikeistä, joissa uutuus on valttia, eikä vanhempia teoksia esitellä juurikaan. Monet sellaiset kirjallisuuden genret, jotka harvoin saavat tilaa perinteisissä kirjallisuus kritiikeissä, pääsevät esille bookstagrameissa. Tällaisia ovat muun muassa YA-kirjallisuus, chick lit ja erilaiset fantasiaromaanit. Äänikirjat ja e-kirja pääsevät niin ikään esille bookstagrameissa, jolloin erilaiset tavat nauttia kirjallisuutta saavat tilaa. Näin nuorille heijastetaan monipuolinen kuva kirjoista ja lukemisesta, mikä voi laskea kynnystä tarttua fyysiseen kirjaan tai äänikirjaan.
Oppimisen sekä lukuharrastuksen pelillistämisestä on puhuttu viime aikoina useilla foorumeilla. Bookstagrammissa kiinnostavaksi ilmiöksi nousevat myös erillaiset haasteet. Bookstagrammaajat voivat itse luoda erilaisia haasteita tai joku muu toimija voi luoda haasteen (kuten esimerkiksi kirjasto tai kustantamo). Haasteet voivat keskittyä esimerkiksi tietyn genren lukemiseen (nyt käynnissä on ollut esimerkiksi YA-lukuhaaste) tai haasteissa bookstagrammaajat kertovat itsestään tiettyyn teemaan liittyviä faktoja. Lisäksi Helmet-kirjastojen lukuhaaste on suosittu bookstagrammeissa ja monet päivittävätkin haasteesta ahkerasti julkaisuihinsa ja profiiliinsa.
Kirjastot ja oppilaitokset voisivat ottaa tästä koppia kehittämällä omia lukuhaasteita sosiaaliseen mediaan ja innostaa näin nuoria sosiaalisen median käyttäjiä lukemaan ja kirjoittamaan lukemastaan. Muutenkin sosiaalinen media kannattaa nähdä rohkeasti myös lukemisen innostajana ainaisen mörön sijaan. Tähän tarvitaan nuoria kiinnostavia ja innovatiivisia sosiaalisen median sisältöjä ja lukevia vertaisia esikuviksi. Sosiaalisen median yllättävältäkin tuntuvat alustat kannattaa pitää siis mielessä, kun suunnitellaan erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja kirjallisuussisältöjä.
Kirjoittaja: Roosa Berg, Jyväskylän yliopisto
Lähteet:
Jaakkola, Maarit: Oman lukukokemuksensa visualisoijat – käyttäjälähtöiset kirja-arvostelut Instagramissa, https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/91897/54388, Kulttuurintutkimus 3-4/2019
Lukukeskus, 10 faktaa lukemisesta 2020, https://lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2020/