Turun lukuohjaajakoulutuksen vieraskynäkirjoitus: Lukuohjaus datanomeille

Toteutimme lukuohjauksemme kaksoistutkintoa tekeville datanomeille. Heitä oli yhteensä 24 ja he suorittivat tutkintoaan Töölön yhteiskoulun aikuislukiossa ja Business Collegessa. Iältään he olivat 16-18 vuotiaita. Päätimme tehdä ohjauksen yhdessä, sillä ajattelimme, että ryhmä voi olla niin haastava, että ohjaustilanteet vaativat molempien panostuksen. Hyvä, että teimme niin, mutta ei niinkään ryhmän haastavuuden vuoksi, vaan yhdessä tehdessä oli pakko ääneen miettiä erilaisia ohjauksen metodeja ja tehdä havaintoja eri ryhmätilanteista. Paras oppi tässä oli, että ei pidä olettaa mitään ennakkoon. Vaikka opettajan mukaan ryhmä ei ollut erityisen lukevaa porukkaa ja ensimmäisen tapaamisen haastatteluissakin moni sanoi, että ei jaksa lukea, ei huvita, ei kiinnosta, niin oli pari sellaistakin, jotka sanoivat lukevansa paljon.

Selvästi ryhmä tuo paineita olla enemmän cool ja tietyllä tavalla karskimpi kuin oikeasti onkaan. Kahdenkeskisissä keskusteluissa kävi ilmi, että innostusta lukemiseen voisi ollakin, mutta koulu vie niin paljon aikaa, että lukemiseen vapaa-ajalla ei enää puhti riitä. Joku taas mainitsi lukeneensa kokonaisen kirjan viimeksi ala-asteella ja nyt oli sitten innostunut niin, että lainassa oli 10 kirjaa. Pelkäsi, että ”lähtee aivan lapasesta”. Ryhmästä löytyi myös runoja kirjoittava nuorimies.
En usko, että tätä kaikkea olisimme saaneet selville, jos ohjaustilanteet olisi pidetty koko luokalle ja ikään kuin oppitunnin aikana. Nyt kun he tulivat kirjastoon ja tekivät töitä pienissä ryhmissä tai pareittain, sillä oli heihin selvästi suotuisa ja inspiroiva vaikutus: paikan vaihdos piristi ja pienessä ryhmässä syntyi enemmän keskustelua. Opettajakin oli hieman ihmeissään, kun koko ryhmä luki kirjaa hiiskumattoman hiljaisuuden vallitessa. Meidät ohjaajat taas yllätti se, että kaikki annetut tehtävät porukka teki ohjeistusten mukaan.

Tavoitteemme ohjaukselle olivat hyvin maltillisia ja niihin myös ylsimme.

1. Jokainen lukee vähintään yhden kirjan.
2. Asenne lukemiseen ja lukutaitoon muuttuu hieman positiivisemmaksi.
3. Osallistujat ovat valmiita kertomaan lukemastaan ja suosittelemaan lukemista muille.

 

Toiminnallisina menetelminä käytimme seuraavia metodeja:

Kirjoihin tutustumisessa käytimme toiminnallista Kirjamaistiaiset-metodia, jossa välineinä ovat kirjat ja lomake, jolle kirjoja arvioidaan. Kirjat oli aseteltu pöydille, ja jokainen opiskelija haki itselleen yhden kirjan. Kirjojen lukeminen aloitettiin yhtä aikaa ja itsekseen kirjan alusta, ja sitä jatkettiin kolmen minuutin ajan – aika mitattiin tarkasti. Lukemisen jälkeen jokainen kirjoitti lomakkeelleen kirjan nimen ja kaksi lyhyttä kommenttia kirjasta: lukisitko kirjan – miksi? Ja suosittelisitko kirjaa kaverille – miksi? Kirjat palautettiin pöydille ja valittiin uusi kirja. Kaiken kaikkiaan jokainen oppilas tutustui viiteen kirjaan.

Toisen toiminnallisen tapaamisen tarkoituksena oli yhteisöllinen tekeminen ja omien tekstien tuottaminen. Opiskelijat tekivät tehtävän 4-5 hengen ryhmissä. Jokainen ryhmä sai paperin, jossa toisessa oli teemana kuolema tai rakkaus sekä viisi virkkeen alkua, jotka opiskelijat vuorollaan täydensivät. Mustalaisen päiväkirja -tyylillä paperia taiteltiin oman kirjoituksen jälkeen niin, etteivät edelliset tekstit näkyneet seuraavalle. Harjoituksen lopuksi yhdessä tehdyt runot kirjattiin isoille papereille, jotka kiinnitettiin seinälle. Yksi ryhmäläisistä luki ryhmän teoksen ääneen kaikille. Pientä keskusteluakin syntyi – kaksi oppilasta kertoi nuorempana tehneensä runoja.

Ensimmäisessä varsinaisessa ohjaustilanteessa pidimme pienen, mutta asiallisen kertauksen kirjastopalveluista Kahoot-tietovisan muodossa. Tällä tavalla saimme hieman osviittaa siitä, miten hyvin tai huonosti kirjastojen palveluita tunnetaan, ja selvästi näytti siltä, että enemmän tunnetaan kuin ei tunneta. Jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissä, niin tulokset olisivat voineet olla vielä paremmat, mutta tähänkin olemme tyytyväisiä.

Merkityksellistä ja kantapään kautta opittua tällaisissa ohjaustilanteissa on, että siinä opitaan tuntemaan toisemme puolin ja toisin. Ei tarjota pelkästään kuunneltavaa ja kirjalistoja, vaan mukana täytyy olla toimintaa – eikä ole myöskään pahitteeksi, jos ympäristö on viihtyisä ja inspiroiva. Ohjauksen lopputuotokset: runot, palaute ja taputukset saivat meidät suorastaan herkistymään.
Lisää tällaista ja uskomme, että tärkeämpiä ovat tarinoiden herättämät tunteet ja niiden jakaminen kuin luetun määrä tai genre.

Palautteet keräsimme Padlet-seinälle:  https://padlet.com/pirjo_sallmen1/2oqfj5r6dme3

Kirjoittajat: Pirjo Sallmén & Anne Heinonen, Helsingin kaupunginkirjasto