Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Alku aina hankalaa
Ou Nou!
Pidin lukuohjaustilanteeni lukion ykkösille yhdistäen sanataidetta ja kirjavinkkausta. Lukiolaiset eivät olleet alunperin valitsemani ryhmä, vaan löysin lukuohjaajakoulutuksen aikana nuorille, 15-29 -vuotiaille, suunnatun Taidepajan, täysin uuden tuttavuuden! Ehdin käydä keväällä 2020 tutustumassa Taidepajalla kahteen nuoreen, jotka lupautuivat lukuohjaus-koekaniineiksi, mutta sitten – korona. Syksyllä yritin uudestaan, mutta pajan korona-rajoitusten takia vierailuni heillä ei onnistunut.
Vaikka pajalaisten kanssa en mitään ehtinyt tehdä, oli se silti opettavainen kokemus. Uskoin meneväni avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja tutustumiskäynnille, mutta mitä vielä! Opin, että visuaalisena ihmisenä taide on minulle ensisijaisesti KUVAtaidetta. Ja vaikka en tietoisesti ollut ennen tutustumiskäyntiä mitään suunnitellut, oli ensimmäinen ajatukseni “Ou Nou”, kun nuoret kertoivat olevansa kiinnostuneita musiikista ja kuvataiteen tulevan häntäpäässä. Oli hyvä päästä kauemmas omalta mukavuusalueelta ja suunnittelin lyriikkaan liittyviä harjoituksia seuraavalle tapaamiskerralle, jota ei sitten pystytty järjestämään.
“Hei kiitos. Tää oli tosi kivaa!” ~osallistuja
Myös lukiolaisten kanssa oli korona-rajoitusten takia hankalaa löytää sopiva aika, mutta onnistui se lopulta, ja hyvin lyhyellä varoitusajalla. Uutta kokeiltaessa lyhyt valmistautumisaika söi omaa itsevarmuutta, minkä takia pitämäni tunti vaikutti itselleni takeltelevalta – osallistujat eivät sitä tuntuneet huomaavan!
Lukiolaisten “sanataidevinkkaushetkeen” otin mukaan noin 30 kirjaa, jotka levitin luokan lattialle. Jokainen opiskelija sai valita kirjan ja kirjoittaa kansikuvan perusteella seitsemän virkkeen tarinan. Vinkkasin kirjat muutamalla lauseella ja kyseisen kirjan valinnut opiskelija sai halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan. Mikä valtava mielikuvitus ja sanataituruus! Ja lähti muutama kirja lainaankin.
Lukiolaisten kanssa pääsin sanataiteilemaan toisenkin kerran heidän seuraavalla kurssillaan tammikuussa 2021. Toin mukanani kasan lehtiä, kirjojen sivuja ja inspiraatiokuvia; tällä kertaa opiskelijat pääsivät runoilemaan. Lehdistä sai leikata sanoja, lauseita, kirjaimia ja koota niistä runon. Irtosivuista luotiin blackout-runoja tussaamaalla pois kaikki ylimääräiset sanat. Yksi rohkea opiskelija tarttui inspiraatiokuvaan ja kirjoitti sen innoittamana runon itse.
Runopajan päätteeksi sain myös suoraa palautetta: “Hei kiitos. Tää oli tosi kivaa!”. Opettaja kyseli jo seuraavaa pajaa lukiolaisille, ja aion palata vielä kyllä Taidepajankin pariin.
Kirjoittaja: Kati Aho