Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Kirjastot ovat kaikkia varten

Näin Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeen lukuohjaajakoulutuksen mainoksen kirjastomme sähköpostissa syksyllä 2019, ja kiinnostus tätä koulutusta kohtaan heräsi. Asia tuntui hyvin tärkeältä, ja juuri tuohon suuntaan halusin myös oman paikkakuntamme kirjastoa kehittää. En kuitenkaan heti ilmoittautunut mukaan, sillä mietin koulutuksen vaatimaa työmäärää ja vähäisiä henkilöstöresursseja kirjastossamme. Myöhemmin sähköpostiin tuli kuitenkin uusi ilmoitus tästä koulutuksesta, ja mukaan kaivattiin vielä jokunen osallistuja. Ajattelin, että ehkä minun on tarkoitus nyt osallistua tähän, jos vielä mahdun mukaan.

Koulutus alkoi mielenkiintoisilla luennoilla, jotka käsittelivät syitä lukemisen vähenemiselle. Jotenkin osasin myös itse samaistua näihin syihin, koska kiireisessä arjessa lapsen kanssa aikaa ja tilaa pidempien tekstien lukemiselle ei tunnu löytyvän. Koulutuksen alussa puhuttiin myös käytännön lukuohjauksesta ja painotettiin kohtaamisen merkitystä tulevien lukuohjausryhmäläisten kanssa. Tärkeää ensimmäisellä kokoontumisella oli luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, tutustua ryhmään ja selvittää osallistujien mielenkiinnon kohteita.

Olen aina pitänyt työssäni hyvin merkityksellisenä sitä, että kirjasto on kaikkia varten. Kirjasto ei ole elitistinen laitos, jonne ovat tervetulleita vain paljon lukevat, vaan kirjasto tarjoaa palveluita jokaiselle. Kirjasto on ehkä kuitenkin hieman epäonnistunut tarjoamaan ja markkinoimaan monipuolisia palveluitaan kaikille asiakasryhmille, sillä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet kirjastoon syystä tai toisesta. Osa heistä varmasti kokee, että kirjasto ei ole heitä varten. Kirjastotyössä itseäni motivoi myös se, että kirjasto tarjoaa kaikille palveluita varallisuustasoon katsomatta. Kaikilla on mahdollisuus itsensä kehittämiseen, kulttuurin harrastamiseen ja moneen muuhun kirjastojen kautta. Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeen lukuohjaajakoulutus heijastaa näitä kirjaston periaatteita pyrkiessään tuomaan kirjaston palvelut niiden ulottuville, jotka eivät jostain syystä ole kirjaston käyttäjiä.

Lukuohjausryhmäni koostui työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, joita yhdisti työttömyyden kokemus ja se, ettei omaa paikkaa oikein ollut löytynyt. Tapasin ryhmäläiseni kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme toisiimme, ja seuraavien kertojen ohjelman pyrin suunnittelemaan osallistujien mielenkiinnon mukaan. Oli ilo huomata, että ryhmäläiset olivat kiinnostuneita ainakin osasta suunnittelemaani toimintaa. Toisella kokoontumiskerralla tutkimamme e-aineistot vaikuttivat kiinnostavan heitä, erityisesti elokuvat ja kirjastokino. Kolmannen kerran sanataideharjoitus ym. ei sen sijaan herättänyt suurta mielenkiintoa, ja jäinkin miettimään, että ryhmälle olisi pitänyt keksiä jotain mielenkiintoisempaa tuolle kerralle.

Kaiken kaikkiaan ohjauksesta jäi sellainen olo, että tälläisen toiminnan pitäisi olla jatkuvaa, jotta siitä olisi ryhmälle enemmän hyötyä. Luottamuksellinen ilmapiiri syntyisi paremmin pidemmän ajan kuluessa, ja ehkäpä myös kiinnostus erilaisia tekstejä kohtaan. Toivon, että tälle toiminnalle saadaan järjestettyä jatkoa. Pienessä kirjastossa meillä ei nykyisillä resursseilla ole juuri mahdollisuuksia uusien työmuotojen aloittamiseen, mutta toivottavasti kirjastot panostavat tällaiseen toimintaan enemmän tulevaisuudessa. Kirjastolla voisi olla tärkeä rooli esim. omien lukuryhmäläisteni kohdalla kannustamisessa itsensä kehittämiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Kirjoittaja: Suvi Hokkanen