Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Lukemattomat lukeviksi, yksi kerrallaan

Täytin hakemuksen Seinäjoen lukuohjaajakoulutukseen hetken mielijohteesta – uutiskirjeestä bongattu koulutus tuntui sopivan sekä oman ammattitaitoni ja työnantajani kirjastotyön kehittämisen tarpeisiin loistavasti. Soitin nopean puhelun lähiesihenkilölle ja pistin kupongin vetämään, enkä ole katunut hetkeäkään.

Olen vielä vihreä kirjastolainen, vaikka työkokemusta eri aloilta onkin karttunut jo parin vuosikymmenen verran. Neljäkymmenvuotispäivän kolkutellessa heräsin eräänä aamuyönä ikä- ja identiteettikriisiin. Hetken pyöriskeltyäni aloin miettiä, missä haluaisin olla töissä ja mikä olisi sellainen työ, jonka kokisin itselleni ja muille merkitykselliseksi. Parin tunnin painiskelun jälkeen asia valkeni minulle: kirjastoon! Aamulla hain yhteishaussa Oulun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan informaatiotutkimusta. Ensimmäinen askel kohti unelmieni työpaikkaa oli otettu, sekin hetken mielijohteesta.

Motiivini sekä yliopistoon palaamiseen että lukuohjaajakoulutukseen hakeutumiseen olivat samat: ymmärrys maksuttomien kirjastopalveluiden ja lukutaidon merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle sekä rakkaus kirjallisuuteen. Olen miettinyt paljon sitä, miten tavoitamme ihmiset, jotka hyötyisivät kirjaston palveluista, mutta eivät syystä tai toisesta löydä seiniemme sisälle tai koe kirjaston olevan heitä varten. Dostojevskilla kumauttamalla ei innosteta lukematonta lukemaan, mutta ehkä keinoja olisi?

Koulutuksen ensimmäisellä tapaamiskerralla olin hieman hämmentynyt ja hetkittäin turhautunut. Jokainen meistä kirjastolaisista olisi halunnut päästä heti käsiksi metodeihin, mutta kouluttajat pihtasivat keinoja ja tapoja ja sohivat meitä ihmisten, kohderyhmien ja tarpeiden suuntaan. Mielenkiintolähtöisyys ja ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen jäivät ensimmäiseltä kerralta mieleen ja itämään. Ja se, että pitää malttaa mielensä ja pilkkoa ilosanoma kirjaston erinomaisuudesta pieniksi, salakavaliksi suupaloiksi.

Jos lukuohjauskoulutuksesta pitää valita yksi asia, joka erityisesti sykähdytti sydäntäni, se on ehdottomasti tasavertaisena kohtaaminen. Ihmisenä ihmiselle on mahdollista rakentaa luottamusta, luoda yhteys ja saada asiakas kuuntelemaan. Samalla ehkä tulee kylväneeksi muutoksen siemenen tai ainakin herättäneeksi ajatuksen. Eivätkä metodin käyttömahdollisuudet rajoitu lukuohjaukseen, vaan sitä voi hyödyntää kaikissa päivittäisissä kohtaamisissa sekä asiakkaiden että kollegoiden kanssa.

Muita lempiasioitani lukuohjauksessa ovat mielenkiintolähtöisyys ja se, että parhaimmillaan lukuohjaukseen osallistumisella voi olla suuri merkitys yksilön elämään. Esimerkkejä kohtaamisen voimasta sain jo ensimmäisillä lukuohjauskerroillani. Sain myös rohkeutta ja intoa käyttää erilaisia sanataiteen keinoja ja harjoituksia. Tähän saakka olen aina ollut se vastarannan kiiski, joka jupisee vastaan, kun joutuu osallistumaan ja ryhmäytymään. On mukavaa huomata, kuinka omalta mukavuusalueelta poistuminen, tutusta roolista vapautuminen ja hetkeen heittäytyminen houkuttelee myös muita antamaan lukemiselle mahdollisuuden, kuin huomaamatta.

Ehdin toteuttaa lukuohjauksen ammattiopisto Brahen S2-ryhmän kanssa ennen kuin maailma muuttui maaliskuussa. Kokemus oli hyvä ja innostava ja jatkoa seurasi syksyllä uuden S2-ryhmän kanssa. Lukuohjauksia on tarkoitus jatkossa tarjota 2. asteen oppilaitosten lisäksi mm. kolmannelle sektorille ja kaupungin työllistämispalveluille. Innostava koulutus ja sen tarjoamat työkalut saivat ideat rönsyämään ja sivutuotteena syntyi mm. nuorille suunnattu vuosittainen matalan kynnyksen lukuhaaste.

Lukuohjauskoulutuksesta löysin monta hyvää juttua kirjastotyön arkeen. Uskon metodien poikivan lukuohjausten lisäksi muita uusia avauksia erityisesti omien tilojemme ulkopuolelle suuntautuvaan työhön. Ohitse ovat ne ajat, jolloin odottelimme aikuisasiakkaiden vaeltavan ovistamme sisään, joko tarkoituksella tai epähuomiossa. Olen alusta saakka pyrkinyt suuntaamaan ulos kirjastosta ja ollut onnekas, koska esihenkilöni ovat mahdollistaneet moiset pyrinnöt. Lukuohjauskoulutus antoi lisää intoa potkaista ovet ja ikkunat auki, toivottaa kaikki tervetulleiksi ja suunnata ulos maailmaan – kunhan pandemia hellittää.

 

 

Kirjoittaja: Anna Kippola