Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Lukuohjauskoulutuksen anti

Lukuohjauskoulutukseen osallistuminen oli hyvä päätös, vaikka työmäärä yllätti. Olen stressaava luonne ja alkukevään projektin käynnistämisvaikeudet omassa ohjaustilanteessa ja lopulta koronan päättämä sulku kirjastoihin veti maton alta koko projektilta. Syksyllä onneksi kolmen kerran setti ammattikoulunpojille onnistui.

Lukuohjaus herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Aluksi nousivat esiin mielenkiinto aihetta kohtaan ja tarve asiakkaille. Projektin edetessä huomasin itse tarvitsevani apua enenevässä määrin. Kuten ikuinen tarve ajalle lukea vinkkauskirjoja ja tehdä niistä muistiinpanoja, jotta niitä voi suositella asiakkaille syvemmin nousi kiistatta ykköseksi. Koska oma aika on hyvin rajallinen, ”työkirjojen” lukeminen jää minimiin vapaa-ajalla. Ajanpuute ylipäänsä kaikkien muiden töiden ohella oli rasite, koska olin päättänyt tehdä projektia vain työajalla, josta tosin lipsuin. Lukuohjaus paljasti omat heikkoudet kuten puute ”kaivamistyökaluista” hiljaisten ihmisten äänen kuulemiseksi. Myös jatkuva äänessä oleminen ja tilanteen eteneminen oli haastavaa, kun äänellistä vuorovaikutusta ei syntynyt paljoa. Toisaalta ilokseni huomasin, kuinka paljon on hyötyä, kun on kiinnostunut monista asioista ja niitä voi hyödyntää ohjauksessa.

Koulutus porautui syvälle kirjaston ydintehtäviin tarjota asiakkaalle häntä kiinnostavaa materiaalia. Lähtökohta kuulostaa selviöltä, mutta käytännössä asiakkaat kuten omaan lukuohjaukseen osallistuneet nuoret eivät itse välttämättä osaa/tohdi/tiedä kertoa tarpeestaan/kiinnostuksestaan muiden kuullen luokassa. Yhden tutustumiskerran perusteella nuorilta saatu matsku oli niin vähäistä, joten jouduin kuitenkin ”vanhanaikaisesti” itse tuomaan teoksia, jotka voisivat heitä kiinnostaa, kertomaan kirjaston tarjoamista palveluista, jotka voisivat heitä innostaa ja näyttää kirjaston aineistoa verkon kautta, sekä vinkkausta kirjatrailerin muodossa.

Lukuohjaajakoulutuksessa mukana oleminen oli vertaistukea parhaimmillaan, että tärkeän asian kanssa ei ole yksin ja kaikki painivat samojen kysymysten äärellä ympäri Suomen. Itse ei tarvitse keksiä kaikkea uudestaan, vaan voi hyödyntää jo valmiita hyväksi havaittuja työtapoja ja työkaluja. Itse pidin erilaisista ”lämmittelymalleista” ryhmille, joilla voi edesauttaa ryhmän toimivuutta ja antaa rohkeutta ryhmän hiljaisimmille.

Tärkeää oli herätellä vanha yhteistyö ammattikouluun takaisin ja löytää asiasta innostunut opettaja, jonka kanssa yhteistyö on hedelmällistä. Varmasti yhteistyö tulee jatkumaan jossain muodossa. Lopuksi oli mielenkiintoista kuulla muiden projekteista, kuinka ne olivat onnistuneet ja mitä haasteita muut olivat kohdanneet.

Kirjoittaja: Anna Oivio