Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Lukuryhmä innostaa kadonneen lukuinnon herättelyssä
Lukuinto voi vaihdella paljon eri elämänvaiheissa. Vaikka nuorena olisikin viettänyt paljon aikaa kirja kourassa, voi vanhemmiten työ- tai opiskelukiireet, perhekuviot tai muut seikat vaikuttaa siten, ettei aikaa ja kiinnostusta vapaa-ajan lukemiseen enää löydy samalla tavalla. Moni kuitenkin miettii, että olisi kiva lukea enemmän, mutta miten löytää hiipunut lukuinto uudestaan?
Järjestin syyskuussa 2020 kolmen kerran etälukuryhmän Zoomin kautta. Tavoitteena oli avoin keskustelu lukuharrastuksesta, kirjavinkkien jakaminen sekä lukuinnon herättely. Pienryhmässä oli kolme osallistujaa.
Ensimmäisellä kerralla esittelykierroksen jälkeen keskustelimme siitä, mihin kaikkeen lukutaitoa tarvitaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että oikeastaan kaikkeen. Lopun ajasta jokainen osallistuja sai kertoa hieman siitä, millaisen aiheet heitä kiinnostavat ja millainen kirjallisuus heihin on kolahtanut.
Näiden kertomusten perusteella laadin seuraavalle kokoontumiskerralle kirjavinkkauksen, jossa esittelin jokaiselle ryhmäläiselle kolme kirjaa. Koska ryhmäläisten kiinnostuksen kohteissa oli paljon samaa, saivat he todellisuudessa yhdeksän kirjasuositusta. Kirjavinkkauksen lisäksi puhuimme paljon ääneen lukemisesta ja esittelin hieman Lukukeskuksen ja Aivoliiton sivuilta löytämiäni syitä siihen, miksi lapselle kannattaa lukea ääneen. Lopuksi annoin tehtävän, jossa pyysin heitä kirjoittamaan omasta lukuharrastuksestaan. Nämä tekstit löytyvät myös tämän blogikirjoituksen lopusta.
Kolmannella kerralla keskustelimme edellisellä kerralla vinkatuista kirjoista, sillä osa ryhmäläisistä oli jo ehtinyt haalia niitä käsiinsä ja aloittanut lukemisen. Listasimme myös yhdessä erilaisia keinoja lukuinnon herättelyyn:
- Lukupiirit
- Lukuhaasteet
- Kirjallisuustapahtumat
- Kirjailijavieraat
- Kiinnostus johonkin aiheeseen, josta haluaa tietää lisää
- Haastaa itsensä lukemaan ainakin 15 minuuttia päivässä
Kävimme läpi lukuryhmän herättämiä tuntemuksia. Kaikki ryhmäläiset olisivat toivoneet vielä jatkoa, joten sovimme yhden ylimääräisen tapaamiskerran kuukauden päähän viimeisestä kerrasta. Tällä ylimääräisellä kerralla juttelimme siitä, miten lukeminen on sujunut kuukauden aikana. Osa oli testaillut äänikirjasovelluksia, joku oli innostunut lukemaan tietokirjallisuutta omaan ammattiinsa liittyen ja joku taas lukenut vinkkaamiani kirjoja. Kaiken kaikkiaan palaute ryhmäläisiltä oli todella positiivista ja itsellenikin jäi tästä paljon hyviä ideoita ja eväitä jatkoa varten.
Ryhmäläisten ajatuksia omasta lukuharrastuksestaan:
”Olen aina ollut laiska lukija, jo nuoresta saakka. Nuorempana en lukenut juuri lainkaan, koska olin lukihäiriön vuoksi hidas. Esimerkiksi kirjastosta kirjojen lainaaminen oli tylsää sillä en ehtinyt koskaan lukea kirjoja laina-ajassa. En jaksanut välttämättä lukea joka päivä. Enkä välttämättä vieläkään harrasta lukemista kovinkaan orjallisesti.
Nykyään lukeminen on toki sujuvampaa ja välillä ahmin kirjoja monta viikossa ja sitten toisessa hetkessä lukemisessa voi olla väliä jopa parikin vuotta. Oma epäilykseni tällaiseen lukemistyyliin voi olla luova luonteeni, joka toimii vapaa-ajan harrastusten suhteen hyvinkin paljon inspiraatioiden mukaan. Suoratoistopalveluiden lisääntyminen on myös varmasti toinen piru pussissa. Aivan liian helposti työpäivän päätteeksi otan kaukosäätimen kirjan sijasta käteen ja ahmin sarjoja tuotantokausikaupalla viikon aikana.
Nykyään koen, että on helppo jumittua tiettyihin kirjoihin tai kirjailijoihin, kun ei muusta tiedä. En seuraa kirjojen ilmestymisiä, uusia kirjailijoita tai sitä mikä on kuuminta hottia juuri nyt. En lue juurikaan edes uutisia. Uuden kirjan löytäminen on kun kaivaisi neulaa heinäsuovasta. Mistä minä edes tiedän mistä tykkään? Saatan lampsia kirjakauppaan ja kysyä myyjiltä suosituksia tai valita kirjoja ostoskoriin kansien ja edes vähän mielenkiintoisen takakannen perusteella. En ole vielä kertaakaan joutunut pettymään. Tämä tapa ei välttämättä ole se paras mahdollinen, mutta tuo ainakin pienen jännityksen mukaan koko touhuun. Lukuryhmä on ollut tavallaan jopa rohkaiseva kokemus. Pientä innostusta lukemiseen on löytynyt ja hauska huomata, että ei välttämättä ole yksin jumissa.
Sain hankittua 30 päivän kokeilujakson Storytell:iin. Olen kokeillut palvelua nyt kerran kävelylenkillä. Mielipide on edelleen ristiriitainen. Aika-ajoin lenkin aikana havahduin, että ajatukset olivat lähteneet karkailemaan ihan muihin pohdintoihin. Havahduin etten tiedä yhtään mistä lukija puhuu ja missä mennään. Sama “ongelma” on ihan fyysisenkin kirjan kanssa. Muutaman kerran lukuryhmä on ollut mukava kokemus ja voisin osallistua vastaavaan uudestaan. Näkisin että tällaisessa voisi olla useampikin kokoontuminen ja mahdollisesti jopa syvempikin käsittely aiheeseen.” – Mirka
”On ollut ihana jutella lukemisesta ja saada uusia kirjavinkkejä. Olin niin jumiutunut omiin vanhoihin rutiineihin, joka selvästi haittasi omaa lukemista. Lähes kaikki kaikille suositellut kirjat lähtivät omalle lukulistalle, ja suurimman osan varasin kirjastosta. Sain myös rohkaisun äänikirjoihin, mutta huomaan, että käsitöiden kanssa se menee jotenkuten. Jos yritän jotain muuta, kuin kuunnella, niin punainen lanka katkeaa heti. Ehkä sen voisi harjoitella, mutta kyllä vastaisuudessakin hakeudun mielummin kirjan ääreen.
Jos ikinä saat tehtäväksi järjestää tällaisen aikuisten lukuryhmän pidemmäksikin aikaa, niin minut voi laskea mukaan. Tämä on ollut todella mukavaa ja rentouttavaakin. Olet todella taitava toteuttamaan tällaista kokonaisuutta ja osaat pitää ihmiset mukana (ainakin minut). Sinua on helppo seurata, olet löytänyt todella mielenkiintoisia juttuja, ja osaat pitää asiat ytimekkäinä ja saat hienosti keskustelua ja ajatuksia heräämään. Jokainen kirjavinkki omalla kohdalla upposi ja odotan, että saan ne käsiini. Myös Mirkan kirjat lähtivät varaukseen ja yhtä kuuntelin alun, ja nyt lainasin sen lukuun. Vellan historia-kirjasarjaan pitää ehdottomasti tutustua. Kiitos vielä kerran!” – Jenni
”Minulle on luettu lapsena todella paljon. Meidän perheemme on sellainen “lukijaperhe”. Vanhempani lukevat, siskoni lukee ja Mumminikin luki. Meillä kirjastoon pääsi vaikka olisi kotiarestissa. Isäni luki minulle Hobitin, kun olin neljä ja TSH:n vuotta myöhemmin sekä paljon muutakin fantasiaa. Lopulta halusin kuunnella niin paljon, ettei kukaan ehtinyt eikä jaksanut lukea samaa määrää ja sain oman mankan. Tästä seurasi koko lapsuuden kestänyt salalukeminen eli kuuntelin (myöhemmin luin) öisin salaa.
Minulla on keskivaikea lukihäiriö ja lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Oli myös todella epämotivoivaa opetella tavaamista ja yrittää lukea kirjoja, joissa juoni oli aivan olematon. Ahdistuin, kuuntelin kotona Punaista Neilikkaa ja järkeilin ettei minun koskaan itseasiassa edes tarvitse lukea. Aina voi kuunnella. Kunnes eräänä päivänä se tapahtui.. Kaikki kuuntelukirjat oli kuunneltu, mutta kirjoja riitti vaikka kuinka. Opin itsekseni lukemaan niin, että luen lauseen (tai useampia) kerralla. Silloin kaikessa on järkeä ja asiat muodostavat kokonaisuuksia. Sitten luinkin koko ajan ja jatkuvasti. Isälläni on valtava määrä kirjoja ja luin kaiken mitä isäni antoi lukea. Meillä oli systeemi: Isäni antoi kirjan, minä luin sen, annoin suullisen referaatin kirjan juonesta ja mitä mieltä olin kirjasta. Sen jälkeen sain seuraavan kirjan.
Aikuisena luin pari kolme kirjaa viikossa ja lukeminen on ollut parhaita rentoutumiskeinoja. Parasta on imautua johonkin kirjaan niin ettei näe eikä kuule mitään muuta ja plopsahtaa kirjasta ulos vasta, kun se on loppu. Sen jälkeen, kun sain lapsen tätä on tapahtunut todella harvoin. Nykyään olen lukematta pitkiäkin aikoja. Ennen ajattelin, että sekoan jos en lue joka päivä vähintään puolta tuntia. En ehkä ole seonnut, mutta ehkä elämä on sen takia himpun verran enemmän selviytymistä. Siksi haluankin päästä takaisin kiinni lukemiseen.
Tällä hetkellä luen lapselleni (3v) päivittäin. Välillä on kausia, jolloin lapsi haluaa lukea valtavasti päivän aikana. Ääneen luku on lukihäiriön takia todella hankalaa ja takkuavaa. Varsinkin, kun luemme nykyään välillä niin “vaikeita” kirjoja. Siksi pyrin mahdollisuuksien mukaan lukemaan kaikki ensin. Muuten en ääneen lukiessani välttämättä ymmärrä ollenkaan mitä luen. Lapsi on ihan samanlainen kuin minä. Hän jaksaa kuunnella loputtomiin. Ja minä olen sellainen, että välillä nukkumaanmenoaika venyy, koska elämme molemmat “vielä yksi luku” -itsepetoksessa. Itse odotan kyllä pidempään Tolkienin kanssa, mutta ymmärrän täysin houkutuksen alkaa lukea omia intohimojaan lapselle. Olen tullut täyden ympyrän. Ensin olin se pieni, joka rakasti käpertyä kainaloon, kuunnella hiljaista ääntä ja nuuhkia kirjan tuoksua. Nyt minä olen se, jonka kainaloon käperrytään, joka avaa maailman ja nuuhkii samalla lapsen tuoksua.” – Vella
Kirjoittaja: Marjo Mannila, Vantaan kaupunginkirjasto