Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Oliko tämä nyt ihan viisasta?!
Vaikka Lukemattomat mahdollisuudet -hanke onkin päättynyt, aikuisten lukutaidon tukeminen on edelleen ajankohtainen asia. Lue tästä vielä yksi Seinäjoen lukuohjaajakoulutukseen osallistuneen blogikirjoitus.
Tuohon en varmasti osallistu!
Ensimmäistä kertaa kun kuulin lukuohjaajakoulutuksesta, se ei oikein innostanut minua. Ajattelin kauhuissani yleisön edessä esiintymistä ja mietin mielessäni: ”ei kiitos!”. Myös koulutuksen kohderyhmä, nuoret aikuiset, on itselleni haastava ryhmä. Kollegani kuitenkin houkutteli minut mukaan – mikään pakko ei tietenkään olisi ollut. Ajattelin, että saisin varmasti kollegaltani vertaistukea, jos ja kun sitä tarvitsisin koulutuksen aikana. Vaikka koulutus jännitti, halusin kuitenkin haastaa itseäni. Uskaltauduin lähtemään mukaan. En todellakaan ole mikään esiintyjä – teen yleensä mieluummin mitä tahansa muuta kuin esiinnyn! Introvertti luonteeni haluaa mieluummin pysyä taustalla ja antaa estradin muille. Lukuohjaajakoulutus tarkoitti minulle siis vahvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista.
Miltä tuntui?
Matkan varrella koin monenlaisia tunteita: jännitystä, innostusta, motivaation puutetta, ahdistusta, epätoivoa, toiveikkuutta, väsymystä, epäonnistumista, epävarmuutta, onnistumista. Esiintymiset jännittivät ja ahdistivat jo ennen kuin olin yhtään lukuohjaustuokiota edes sopinut. Korona aiheutti tietysti monenlaisia ongelmia: mihinkään ei saanut mennä, kokoontumisia peruttiin ja moni asia vähintäänkin lykkääntyi. Vaikka koulutuksen aikana jouduin kohtaamaan kielteisiä tunteita, koin onneksi myös innostusta, toiveikkuutta ja onnistumisen tunteita. Lukuohjaustuokiolle asettamani tavoitteet täyttyivät melko hyvin ja oli mukava kuulla, että esimerkiksi yksi osallistuja sai itselleen rohkeutta tulla kysymään kirjaston henkilökunnalta lukuvinkkejä.
Mitä opin?
Kannattaa lähteä mukaan uusiin juttuihin, vaikka ne vähän (tai joskus enemmänkin) jännittäisivät. Minunkin tapauksessani suurimmat ongelmat taisivat olla oman pään sisällä. Itse ajattelin usein, että ohjaustuokioissa pitää olla jotain uutta ja erikoista, mutta ei sen aina tarvitse niin olla. Joskus yksinkertaisetkin jutut voivat toimia hyvin ja tavoite voi toteutua. Usein on varmasti myös niin, että itse asettaa itselleen liian kovat vaatimukset ohjaustuokioiden suhteen – osallistujat eivät välttämättä tiedä, mitä edes odottaa. Välillä tuntui, että kaikilla muilla koulutukseen osallistujilla asiat sujuivat helpommin kuin itsellä ja muut osasivat hoitaa asiat paremmin. Etätapaamisissa oli kuitenkin lohduttavaa kuulla, että oli niitä ongelmia ja haasteita muillakin – en siis ollut yksin ajatuksieni ja tunteideni kanssa. Opin, että täytyy myös olla armollinen itselleen: kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan, mutta maailma ei siihen kaadu.
Kannattiko lähteä mukaan?
Koulutuksen aikana kysyin usein itseltäni kysymykset ”Miksi lähdit tähän? Oliko tämä nyt ihan viisasta?” Kysymykset pyörivät päässäni erityisesti silloin, kun mikään ei tuntunut sujuvan ja motivaatio oli tipotiessään. Mutta. Kyllä koulutukseen osallistuminen kannatti. Sain paljon uusia ideoita ja työkaluja omaan työhöni. Koulutuksen aikana tutustuin moniin uusiin menetelmiin, joita toivottavasti tulevaisuudessa voin hyödyntää omassa työssäni. Monia asioita tosin pitää vielä kehitellä, jotta ne sopivat itselle ja omaan tapaan tehdä asioita. Koulutuksesta jäi kuitenkin kytemään pieni kipinä, joka ehkä tuottaa tulosta tulevaisuudessa.
Kirjoittaja: Noora Vuorenmaa