Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynäkirjoitus: Kun arjen kiinnityslangat katkeavat, voisi kirjasto tuoda lankaa puoleenväliin
Teimme lukuohjauskokeilumme mielenterveyskuntoutujien työpajassa, jossa on osallistujia nuorista aikuisista keski-ikäisiin. Työpajassa on tavoitteena valmentaa osallistujat jälleen mukaan tavalliseen elämään; opiskelemaan, töihin tai vain osallistumaan tavalliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Toiminta keskittyy sekä sosiaalisten että arjen taitojen vahvistamiseen. Niissä merkeissä työpaja oli toki jo aiemminkin käynyt kirjastossa, pitänyt siellä valokuvanäyttelyn ja osallistunut tapahtumiin. Meidän lukuohjauksemme oli askel läheisempään kirjastosuhteeseen työpajan kanssa. Jokunen pajalainen oli aktiivinen kirjastonkäyttäjä, mutta suurimmalle osalle kirjasto ei ollut tuttu osa arkea.
Mutta miksi nuori aikuinen tai aikuinen ei enää löydä kirjastoon? Koulussa nuori on opettajien hyvässä hallussa, jolloin kirjastokin automaattisesti tulee tutuksi. Nuoret aikuiset löytävät tavallisesti perheen perustamisen aikaan taas kirjastoon, lastenosaston ja satutuntien kautta. Mutta entä jos tuleekin jotain, mikä katkoo kaikki kiinnityslangat arkeen, eikä se tavallinen elämä koskaan alakaan – tai katkeaa kesken? Miten saadaan kiinni heidät, jotka eivät enää löydä kirjastoon? Tämä työpaja toimii näiden nuorten aikuisten ja aikuisten lankojen uudelleensolmijana. Kirjastokin odottaa toisessa päässä. Lukuohjauksella voisi tuoda lankaa puoleenväliin ja tarjota tukea työpajojen kaltaisille valmennuksille kohti sitä ihan tavallista elämää.
Lukuohjauksessamme tapasimme työpajalaiset alkukesäisen tutustumiskerran jälkeen kolme kertaa alkusyksystä. Tapaamiskertojemme aikana pyrimme näyttämään heille, mitä kaikkea kirjastolla voisi olla heille tarjota. Pyrimme myös innostamaan lukemiseen tarttumiseen – tavalla tai toisella. Lukutaidon heikkeneminen harjoituksen puutteessa tai keskittymis- ja lukivaikeuksien paheneminen vaikeuttaa nuoren aikuisen mahdollisuuksia tarttua jälleen kiinni arjen karuselliin. Näihin ongelmiin emme tarjonneet itse ratkaisuja, mutta neuvoimme asiantuntijoille, joita tiesimme olevan tarjolla. Teimme myös kirjastokortteja, vinkkasimme erilaisia makupaloja kirjaston tarjonnasta, opastimme kiinnostavien hyllyjen luo vierellä kulkien ja opastimme vielä automaattien käytössä. Pyrimme ottamaan konkreettisia pieniä askelia ryhmäläisten rinnalla.
Ryhmän jäsenet olivat omista haasteistaan huolimatta hyvin vastaanottavaisia ja suhtautuivat avoimesti ja positiivisella uteliaisuudella vierailuihimme. Myös työpajan ohjaajat olivat hyvin mukana, ja auttoivat pitämään yllä keskustelua ja positiivista ilmapiiriä tapaamisissamme. Meidät otettiin siis hyvin lämpimästi vastaan. Olikin todella helppoa toivottaa työpajalaiset tervetulleeksi kirjastoon – myös tulevaisuudessa.
Tällaiseen lähes henkilökohtaiseen avustamiseen kirjastonkäytön alkuaskelissa ei meillä valitettavasti ole tällä hetkellä enempää työaikaa käytettävissä, mutta tässä lukuohjauksessa totesimme sen tehokkaaksi tavaksi luoda uusia asiakassuhteita niiden kanssa, jotka tarvitsevat hieman tukea. Myös työpajassa toivottaisiin toiminnalle jatkoa. Lukuohjauksen tyyppisellä toiminnalla saadaan aikaan vain suhteellisen pienet lisäykset kirjastotilastoihin, mutta vaikutukset näiden henkilöiden elämään voivat olla hyvinkin suuria. Toivottavasti tulevaisuudessa sillä on yhä suurempi arvo.
Kirjoittajat: Sari Kaunisto ja Tanja Markkula