Selkokielen ja -kirjallisuuden saavutettavuutta kehittämässä: Opinnäytetyö Kaarinan pääkirjastolle

Tein opinnäytetyöni selkokielen ja -kirjallisuuden saavutettavuuden kehittämisestä. Toimintaympäristönä saavutettavuuden edistämisessä on kirjasto. Kirjastot ovat avainasemassa selkokirjallisuuden leviämisen ja tietoisuuden edistämisessä. On tutkittu, että kirjastot panostavat pääasiassa sellaisiin henkilöihin, jotka lukevat paljon. On kuitenkin suuri joukko ihmisiä, joille lukeminen tuottaa syystä tai toisesta vaikeuksia. Syy voi olla muistisairaudessa, puutteellisissa kielitaidoissa tai oppimisvaikeuksissa. Myös stressi ja mielenterveysongelmat voivat tehdä lukemisesta hankalaa. Miten kirjastot voisivat siis suhteellisen pienillä panostuksilla parantaa selkokirjojen saavutettavuutta? Siihen tässä opinnäytetyössä lähdettiin hakemaan vastausta.

Selkokirjallisuuden saavutettavuutta voidaan parantaa suhteellisen pienillä panostuksilla. Erityisen tärkeää on se, että selkokirjat ovat helposti löydettävissä ja se, että niistä on kerrottu niin kirjaston verkkosivuilla kuin itse kirjastossakin. Mikäli selkokirjoista ei ole mainintaa verkkosivuilla tai niitä ei tuoda esille kirjastossa, asiakas voi olettaa, ettei selkokirjoja ole saatavilla kyseisessä kirjastossa.

Saavutettavuutta parantaa merkittävästi se, että kaikkia selkokirjoja ei ole ladottu yhteen hyllyyn vaan eri käyttäjäryhmille tarkoitetut kirjat löytyvät omilta osastoiltaan. Eli lasten ja nuorten kirjat lasten- ja nuortenosastolle ja aikuisten kirjat aikuisten osastolle. Nuoret eivät halua erottua joukosta, joten on tärkeää, että nuorten kirjat ovat nuorten osastolla. Mikäli selkokirjoja tarvitseva nuori joutuu hakemaan tarvitsemansa selkokirjat erikseen kaukana olevasta hyllystä, se lisää eriarvoisuuden tunnetta. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, ettei nuori lue enää lainkaan, koska ei halua leimautua. Lukemattomuus ja heikkolukutaito puolestaan vaikeuttaa merkittävästi yhteiskunnassa pärjäämistä. On siis perusteltua, että lasten ja nuorten selkokirjat sijaitsevat sellaisessa paikassa kirjastoa, jossa nuoret muutenkin viettävät aikaa.

Selkokirjojen houkuttelevuuden lisäämiseksi on viime vuosina tehty paljon työtä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Celian lanseeraama ”Selkis-hylly”. Selkis-hyllyissä on esille selkokirjallisuutta sekä muuta helppolukuista ja saavutettavaa kirjallisuutta. Selkis-hyllyjä on elävöitetty hauskoilla pöllötarroilla. Nämä pöllötarrat ovat vapaasti ladattavissa Celian verkkosivuilta.

Selkokirjojen saavutettavuutta voidaan edistää myös esimerkiksi selkosanataiteella, selkokirjavinkkauksilla ja erilaisilla saavutettavaan kirjallisuuteen liittyvillä tapahtumilla. Tapahtuman yhteydessä olisi luontevaa, että kirjastoon kutsuttaisiin selkokirjailija/selkomukauttaja kertomaan selkokirjallisuudesta. Olisi hyvä, että ns. normaaleihin vinkkauksiin otettaisiin aina mukaan muutama selkokirja, mutta ei korostettaisi niiden olevan selkokirjoja. Näin selkokirjojen leima vain erityisryhmille kuuluvana kirjallisuutena vähenee. Myös selkokirjoja ja muita saavutettavia kirjoja kannattaa nostaa kirjastoissa esille muiden kirjojen tapaan.

Tästä kaikesta toiminnasta ei kuitenkaan ole hyötyä, mikäli selkokirjoista ei kerrota. Siksi on tärkeää, että sekä kirjastossa että kirjaston verkkosivuilla kerrottaisiin kattavasti selkokirjoista. Kirjastossa tämä toteutuisi parhaiten selkokirjallisuudesta kertovilla esitteillä. Esitteissä tulee kuitenkin korostaa, että selkokirjat ovat hyödyllisiä kaikille, ei vain niin sanotuille perinteisille selkokirjojen kohderyhmille. Selkokirjojen kieli on helppolukuisempaa, jolloin niistä voi olla apuna lukemisharrastuksen aloittamiseen tai mikäli viimeisimmän kirjan lukemisesta on kulunut aikaa. Ei juoksuharrastustakaan aloiteta maratonilla vaan pienen askelin. Sama toimii lukemisessa.

 

Kirjoittaja: Elina Urjanheimo