Tasa-arvoa lukemiseen

Tänään, blogikirjoituksen julkaisemispäivänä, vietetään Minna Canthin päivää ja tasa-arvon päivää. Minna Canth (1844-1877) oli suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka taisteli varsinkin naisten ja köyhien oikeuksien puolesta. Hän halusi edistää tasa-arvoa esimerkiksi niin, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen, koulutukseen, ilmaisunvapauteen ja hyvinvointiin.

Samana päivänä vietetään ensimmäistä kertaa myös Kirjaston päivää. Suomen kirjastoseuran koordinoimana kampanjapäivänä halutaan nostaa esiin kirjaston työtä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja lukutaidon edistämiseksi. Kirjastot on haastettu toteuttamaan päivän aikana kirjastotekoja kirjaston ulkopuolella. Päivän viettoon ilmoittautui ennakolta 85 kirjastoa ympäri Suomen. Sitä vietetään esimerkiksi järjestämällä pop up –kirjastoja kauppakeskuksissa, toreilla ja asukaspuistoissa. Voidaan vierailla oppilaitoksissa, harrastuspiireissä ja vaikka urheiluseurojen pukuhuoneissa. Kirjastoauto voisi järjestää yllätyskäynnin työpaikan tai nuorisotilan pihaan. Kirjaston päivänä hakeudutaan ja jalkaudutaan sinne, missä ihmiset kohtaavat.

Kirjaston päivä on yksi näkyvä osoitus siitä, että kirjasto haluaa tuoda tasa-arvoa lukemiseen. Samasta asiasta keskusteltiin viime keväänä Kirjastoseuran ja Helsingin kaupunginkirjaston järjestämässä seminaarissa. Tunnistetaan, että lukeminen on muuttunut ja toisaalta heikko lukutaito aiheuttaa syrjäytymistä. Uusi kirjastolaki edellyttää, että kirjasto on kaikkien kirjasto. Se on avoin, helposti saavutettava ja demokratiaa edistävä olohuone, oppimisympäristö ja löytöretkien mahdollistaja. Tänä päivänä kirjaston tehtävä on tavoittaa kaikki ja erityisesti sellaiset ihmiset, joille kirjastolla ei ole ollut merkitystä ja jotka eivät ole kokeneet kirjaston palveluja omakseen. Palveluja ei tule tarjota vain niille, jotka jo lukevat paljon.

Lukemisen tasa-arvoon pyrkiminen tarkoittaa myös sitä, että ymmärretään lukeminen laajasti. Nykylukija voi liikkua sosiaalisen median sovelluksissa ja yhteisöissä, vaikkei ole lukenut yhtään kirjaa. Hän voi lukea ja silmäillä monimuotoisia tekstejä, kuunnella podcasteja ja äänikirjoja tai pelata ja katsoa videoita.  Monilukutaito määritellään voimassa olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa monimuotoisten tekstien tulkitsemisen ja tuottamisen taidoiksi (Opetushallitus 2014, 2016). Kirjaston tehtävä on tukea monilukutaitoa ja ottaa laajasti huomioon erilaiset lukemisen tavat ja alustat. Miten kirjasto voi vastata monimuotoisen lukemisen ja monilukutaidon tukemisen haasteisiin? Entä mitä kirjasto voi tarjota sellaisille lukijoille, joiden aktiivisuus tai asenne lukemista kohtaan vaihtelee? Sari Sulkunen ja Kari Nissinen (2014) ovat kirjoittaneet heikoista lukijoista. Heikosti lukevat nuoret lukevat Sulkusen ja Nissisen mukaan muita lukijoita yksipuolisempia materiaaleja ja heidän kiinnostuksensa lukemista kohtaan on vähäistä. Heiltä myös puuttuu tietoa lukemista helpottavista keinoista ja tehokkaista lukustrategioista. Juuri heitä kirjaston pitäisi tavoitella ja tukea.

Lukemattomat mahdollisuudet –hankkeessa halutaan ymmärtää lukemisen tapoja ja toisaalta syitä lukemattomuuteen, että voitaisiin löytää keinoja lukutaidon parantamiseen ja lukuhalun lisäämiseen. Hankkeessa pohditaan nuorten aikuisten kanssa, millainen lukeminen heitä kiinnostaa ja mitä lukemisen esteitä he kohtaavat. Kohtaamisten ja tutustumisen jälkeen voidaan yhdessä suunnitella, millaista tukea ja palveluja kirjasto voisi heille tarjota. Lukemattomat mahdollisuudet –hankkeessa koulutetaan kirjastoammattilaisia lukuohjaajiksi, joiden toiminta lähtee tarpeiden selvittämisestä. Hankkeessa edistetään lukemisen tasa-arvoa ja annetaan eväitä itsensä kehittämisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen eloonjäämistaidon (Salusjärvi 2017) parantamiseen.

Kirjoittaja: Sari Mäkinen-Laitila, Seinäjoen ammattikorkeakoulu