Turun lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Kohderyhmää etsimässä

Lukuohjaussuunnitelmani muuntui ja kehittyi siitä, mitä olin ensiksi miettinyt. Aluksi ajattelin tekeväni lukuohjausta jollekin koululaisryhmälle tai mahdollisesti maahanmuuttajanaisille. Olisikin ollut mielenkiintoista lähteä toteuttamaan lukuprojektia tällaiselle itselleni haastavalle ryhmälle, ongelmana oli vain suhteellisen lyhyt aika suunnitella ja toteuttaa se.

Sen vuoksi hylkäsin alkuperäisen ajatukseni ja lähdin toteuttamaan projektia jo olemassa olevan sidosryhmäni, eli kuntoutettavien afaatikkojen palvelu- ja kuntoutuskoti Villa Afasian kanssa.

Helsingin kaupunginkirjasto on toteuttanut eräänlaista “lukuprojektia” jo vuosia eri palveluyksiköiden kanssa. Alueellisesti nämä yksiköt on jaettu eri paikalliskirjastoille. Toteutus on toiminut siten, että näille palvelutaloille on aluksi lähetetty tiedustelu, haluavatko olla mukana ja kyselty heidän asiakkaidensa lukutoiveista.

Lähikirjasto on sitten kerännyt toiveiden mukaisesti laatikollisen kirjoja, CD-äänikirjoja, musiikki-CD -levyjä ja DVD-elokuvia sekä aikakauslehtiä. Kirjaston lähettämö on toimittanut laatikot perille ja samalla hakenut vanhat pois.

Myös alun perin ajattelemani projekti “lukumaistiaiset selkokirjoista”, jossa asiaa pohdittuani, kirjat olisivat kiertäneet (ei ihmiset) koki hylkäyksen tai ehkäpä se ajatus vain kehittyi eteenpäin, sillä suunnitelmissani ja käytyäni paremmin tutustumassa paikkaan totesin parhaaksi tavaksi toteuttaa lukumaistiaiset eräänlaisena “lukubingona”.

Tavoitteena oli tutustuttaa osallistujia selkokirjoihin ja innostaa heitä lukemaan, niitäkin, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä tai monimutkaista kieltä. Eräs tavoite oli myös tuottaa lukuiloa!

Kirjat valikoituivat selkokielisiksi kirjoiksi, joita on viime aikoina tehty mm. vanhoista tunnetuista klassikoista, kuten Maria Jotunin teoksista. Näin ollen asiakkailla on ehkä joku aikaisempi muistijälki ko. teoksista, vaikka Villa Afasian asiakas ei välttämättä olekaan iäkäs ihminen.

Olen muutenkin suositellut monia klassikoiden selkoversioita myös nuorille, jotka tulevat koulun lukusuosituslista kädessään kirjastoon. Mm. Juhani Ahon Rautatie on oiva esimerkki onnistuneesta selkokirjasta! Muistan kuin tyttäreni kipuili sen lukemista. Täytyi myöntää että nykynuorelle se on ehkä vähän pitkäveteinen. Selkoversiosta saa kaiken oleellisen irti tästäkin klassikosta. Kielellinen taituruus ja huumori ovat jäljellä.

Lukubingo perustuu ajatukseen, että kun tilanteeseen osallistuvalla on valmis teksti jostain kirjasta edessään ja hän myös kuulee luettavan saman tekstikohdan, hän yrittää arvata, mistä kirjasta luettu/kirjoitettu ote on. Nämä kirjat on numeroitu esim. fläppitaululle tai heijastettu seinälle. Edessään henkilöllä on ruudukko johon hän täyttää numerot.

Eräs aikoinaan paljon lukenut henkilö sai “kaikki oikein” lukubingossa. Se oli hieno saavutus, mutta parasta oli se ilo, jonka vierailu toi, myös vierailijalle!

Uskoisin, että monet Villa Afasiassa mielellään osallistuisivat vaikkapa Novellikoukku-toimintaan, jossa luetaan ääneen novelleja ja neulotaan tai virkataan. Hienoa olisi jos henkilökunnalla olisi mahdollisuus työssään tähän, sillä kirjasto harvemmin voi tarjota seiniensä ulkopuolella tällaista toimintaa.

Kuitenkin ovi on auki ainakin Villa Afasian puolelta kaikenlaiseen yhteistyöhön, jos vain kirjaston resurssit antavat myötä. Sekin on hyvä tulos tästä projektista.

 

Kirjoittaja: Marja Heimonen, Helsingin kaupunginkirjasto