Turun lukuohjaajakoulutuksen vieraskynäkirjoitus: Monikulttuurisia kohtaamisia s2-oppilaiden selkolukupiirissä
Iloinen puheensorina kantautui Turun pääkirjaston ideahuoneesta, kun alkamassa oli selkokielisten tekstien lukupiiri. Lukupiiriin osallistui 8 noin parikymppistä, motivoitunutta suomen kielen opiskelijaa Turun kristillisestä opistosta. Olin käynyt tapaamassa heitä opistolla ennen ensimmäistä kokoontumiskertaamme kirjastolla. Lukupiiristä kiinnostuneita löytyi helposti – vaikka olihan minulla houkutteena mukana myös pussillinen Marianne-karkkeja – ja opisto oli valmis antamaan oppilaille vapautuksen opiston tunneista lukupiiriin osallistujille. Lukupiiri kokoontui yhteensä kolme kertaa kolmen viikon aikana, aamuisin klo 9-10.30.
Ryhmäläiset olivat toisilleen ennestään tuttuja opiston tunneilta, joten ryhmäytymiseen ei mennyt lukupiirissä aikaa. Ensimmäisellä tapaamiskerralla minun tehtävänäni oli selostaa lukupiirin kulku ja luoda sellainen ilmapiiri, jossa kaikilla olisi turvallinen olo ja matala kynnys keskusteluun osallistumiseen. Tutustuimme toisiimme esittelykierroksen jälkeen valitsemalla jonkin tärkeän tai itsestä kertovan kuvan joko omasta kännykästä tai netistä. Tässä harjoituksessa haasteena oli kertoa kuvasta omin sanoin, ja tehtävä onnistuikin kaikilta helposti. Ohjaajana kaikkien harjoitusten tekemiseen ollen näin ”samalla viivalla” muiden lukupiiriläisten kanssa.
Ryhmien monikulttuurisuus tuo piiriin oman mausteensa: mukana oli osallistujia mm. Iranista, Turkista, Afganistanista, Italiasta ja Brasiliasta. Ryhmän vetäminen ei kuitenkaan vaadi mitään erityistä kulttuurien tuntemusta, vaikka toki täytyy tiedostaa, että ryhmässä saattaa olla erilaisia käsityksiä esim. siitä, minkälaisista aiheista voidaan keskustella vieraiden ihmisten kesken. Pahimmillaan osallistujilla voi olla taustalla kipeitäkin kokemuksia, jos Suomeen tulon syy on vaikka pakolaisuus. Ohjaajalta tämä vaatii herkkiä tuntosarvia, jotta luottamuksellinen ilmapiiri säilyy lukupiirissä.
Kielen osaamisen taso voi olla hyvinkin heterogeeninen suomen kieltä opiskelevista koostuvassa lukuohjausryhmässä. Tämä tuo haasteita sopivien tekstien löytämiseen. Ensimmäiseksi tekstiksi valitsinkin mahdollisimman helpon ja lyhyen selkokielisen novellin. Tapaamisen päätteeksi kysyin lukupiiriläisten tuntoja tekstistä, ja olin seuraavaa kertaa varten varannut kaksi eri tasoista tekstiä, joista toisen jakaisin kotitehtäväksi heiltä saamani palautteen perusteella. Osallistujien mukaan tunnilla käsitelty teksti oli helppo, joten mukaan kotiin viemisiksi lähti vaikeampi teksti.
Lukupiirin runkona on tutustuminen selkokielisiin teksteihin ja niiden aiheista keskusteleminen, mutta jokaisella kerralla tehtiin myös muita harjoituksia. Ryhmäni suomen kielen taito oli sen verran hyvä, että teimme myös tekstiharjoituksen. Kirjoitimme helpon ja hauskan runoselfien, jonka sitten luimme ääneen toisillemme. Tämä harjoitus kirvoitti lukupiiriläisissä makeat naurut.
Lukupiirin yhtenä päämääränä on tehdä kirjastoa tutuksi ja osaksi maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden arkea. Yhden tapaamiskerran ohjelmana olikin kirjastokierros. Osallistujat tuntuivat saavan kierroksesta paljon uusia syitä tulla kirjastoon uudestaan. Mm. kirjaston soittohuone herätti suurta kiinnostusta, kuin myös erilaiset tapahtumat, joista heille kerroin.
Jokaisella kokoontumiskerralla käsiteltiin yksi selkokielinen teksti ja tehtiin yksi harjoitus. Aikaa varattiin paljon selkotekstin aiheista kumpuavalle keskustelulle. Lukupiirin ohjaajana en luonnollisestikaan ole kielenopettaja, mutta tein osallistujille mahdollisuuksien mukaan listan vaikeammista sanoista tai sanonnoista. Vetäjänä sain myös itse harjoitella sanojen selittämistä toisin sanoin. Lukupiirissä tarkoituksena on myös kehitellä erilaisia sanataidelähtöisiä ym. luovia harjoituksia. Tällainen työskentely ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja vaati opettelemista.
Viimeisellä kerralla pyysin suullista palautetta osallistujilta ja sainkin melko suoria vastauksia. Valitsemani tekstit olivat useiden mielestä liian helppoja. Yhtenä isona haasteena onkin löytää sopivan vaikeita ja mielenkiintoisia selkokielisiä tekstejä, joita on tarjolla kysyntään nähden aivan liian vähän. Eräs osallistujista totesi, että lukupiirissä oli ”tosi hyvä ilmapiiri”, mikä tietysti lämmitti kirjastontädin sydäntä. Moni totesikin voivansa osallistua lukupiirille uudestaan, ja eräs jopa kehotti markkinoimaan muihinkin instansseihin, kiinnostuneita varmaan löytyisi. Suosittelenkin etsimään jonkin yhteistyökumppanin, jos olet kiinnostunut järjestämän tämän tyyppistä lukupiiriä. Osallistujat löytyvät helpoiten esim. s2-opettajien tai yhdistysten kautta. Monikulttuurisen ryhmän ohjaaminen on todella palkitsevaa ja selkolukupiiri onkin vakiintumassa Turun kaupunginkirjaston toimintaan yhtenä lukemista edistävänä palvelumuotona.
Kirjoittaja: Susanne Äijälä, kirjastonhoitaja, Turun pääkirjasto