Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Voisinko lukea myös suomeksi? Lukuohjausta maahanmuuttajaryhmälle

Syyskuinen aamu kello kahdeksan seisomme Sedun englanninkielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoiden edessä tavoitteena selvittää, mikä heitä kiinnostaa. Luokassa on kuusi eri-ikäistä ja erilaisista taustoista tulevaa opiskelijaa. Kaikkia meitä varmasti jännittää, tilanne on uusi kaikille. Opettaja seuraa mukana, mitä tunnilla tapahtuu. Yhden pojan kommentti keventää tunnelmaa, kun hän kertoo tunnistavansa meidät kirjastolta. Pian moni muukin nyökyttelee, että on käynyt kirjastossa. Tuntuu mukavalta huomata, että kirjasto on tuttu paikka ainakin joillekin. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla on kirjastokortti. Sille ainoallekin kortti tehdään samalla käynnillä. Keskustelemme siitä, minkälaisia kirjoja tai tarinoita he muistavat lapsuudesta. On helpottavaa huomatta, että kommunikointi toimii, vaikka kielitaito tuo omat haasteensa.

Seinäjoen kaupunginkirjastossa maahanmuuttajille on tarjottu lähinnä perinteisiä kirjastokäyntejä, joissa on tutustuttu kirjaston palveluihin ja tiloihin. Maahanmuuttajien palveluita on haluttu kehittää. Esimerkiksi selkokirjavinkkausta on mietitty, mutta se on jäänyt toteuttamatta.

Kun pääsimme lukuohjaajakoulutukseen, päätimme valita lukuohjausryhmäksi maahanmuuttajat, koska heille suunniteltuja uusia palveluja tarvittiin. Saimme koulutuksesta paljon uusia ajatuksia ja rohkaisua uudenlaisten mielenkiintolähtöisten menetelmien käyttämiseen. Löysimme sopivan ryhmän vanhojen kontaktien kautta aika helposti.

Kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta odottelemme kirjaston ovilla opiskelijoita. He valuvat paikalle pikkuhiljaa omaan tahtiin. Puolen tunnin kuluttua sovitusta alkamisajasta saamme ryhmän kasaan ja pääsemme kahville ja aloittamaan. Olemme valinneet selkokirjoja ja helppoja tietokirjoja heidän mielenkiinnonkohteidensa pohjalta. Opiskelijat ryntäävät pöytien ääreen tutustumaan kirjoihin ja kaikki löytävät jotain kiinnostavaa luettavaa. He etsivät kirjastosta mieleisensä lukupaikan, jossa voivat rauhassa tutustua kirjaansa.

Lukuohjaajakoulutuksessa painotettiin, että ohjauksen tavoitteet kannattaa pitää hyvin maltillisina ja konkreettisina. Tavoitteemme lukuohjaukselle olivat: 1) Opiskelijat tietävät mitä selkokirjallisuus on. 2) Jokainen löytää omaa kielitasoaan vastaavan mielenkiintoisen tekstin. 3) Jokainen lukee jotain. 4) Selvittää se, että kaikki tuntevat kirjaston palveluita ja omistavat kirjastokortin.

Lähdimme kohti tavoitteita pienin askelin. Jälkikäteen arvioituna tavoitteemme olivat realistisia ja mielestämme onnistuimme saavuttamaan ne kaikki. Ryhmä oli vastaanottavainen ja aktiivisesti mukana toiminnassa. Heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Vuorovaikutus oli sujuvaa, vaikka välillä kielitaito tuotti vaikeuksia.

Ensimmäinen kokeilu osoitti, että tämänkaltainen toiminta on mielekästä sekä meille että opiskelijoille. Toivomme, että voimme jatkossakin toteuttaa mielenkiintolähtöistä lukuohjausta suomen kielen opiskelijoille perinteisten kirjastokäyntien lisäksi. Toimintaa voisi laajentaa myös muille vähän lukeville nuorille aikuisille ja aikuisille.

Pari viikkoa myöhemmin olen työvuorossa aikuisten neuvonnassa. Asiakkaaksi tulee yksi ryhmän opiskelija. Hän haluaa tietää, onko hänen kädessään olevaa englanninkielistä muumikirjaa saatavana suomeksi. Tyytyväinen opiskelija saa kirjansa ja iloinen virkailija jää miettimään, onko kipinä suomen kielellä lukemiseen herännyt lukuohjauksestamme!