Ystävän lukuvinkki on aina se vaikuttavin

Tutun ihmisen antama lukuvinkki on tehokkain tapa auttaa vähän lukevaa löytämään sopivan kirjan. Noin puolet vähän lukevista saa ratkaisevan vinkin ystävältä, luku vaihtelee lukemiskulttuurista riippuen. Yksityiskohtaisten haastattelujen avulla on tutkittu myös sitä, mihin tämä perustuu.

Tietokirjallisuutta voi hakea aiheen perustella, mutta romaani vaatii toisenlaista hakua. Romaani kertoo ”jotain olennaista elämästä”. Romaanit kertovat yleensä ihmisten kautta ihmisistä. Tästä johtuu, että ystävien vinkit koetaan tärkeiksi juuri romaanien kohdalla. Kuten kulttuurintutkija Ian Collinson tarkensi Everyday readers: reading and Popular Cultures -tutkimuksensa (2009) perusteella: romaani tarinallistaa sosiaalista identiteettiä.

Siksi romaania on niin vaikea saada tiedonhaun piiriin: romaani ei ilmoita tietoa, vaan pikemminkin kertoo asioista. Romaanin asiasanat eivät ole täsmällisiä, pikemminkin ne ovat viitteellisiä kuin tagit. Romaanin tieto on jotain elämänkokemuksen kaltaista.

Nyt koronakevään aikana, kun kotioloihin vetäytymistä suositeltiin ja samalla kirjastot suljettin, moni soitti ystävälle ja kysyi ”voitko suositella jotain romaania luettavaksi”.

Näin poikkeustilanne paljasti lukemisen kulttuurisia rakenteita: valokeila osui ystävien ja tuttujen kirjahyllyihin. Se, joka tuntee luettavaa kyselevän elämänpiirin voi myös tietää, millainen romaani tälle voisi sopia.

”Miesystävä luki kiinnostuneena ihmissuhderomaanin yöpöydältäni… varmaankin hän halusi tietää millaiset asiat ovat minulle tärkeitä”, kertoo eräs Collinsonin haastattelema nainen, ”Emme paljoa jutelleet siitä, mutta kyllä hän oli vaikuttunut”.

Musiikkiin, elokuviin ja romaaneihin liittyvien elämysten jakamista voidaan pitää hyvän jakamisena. Kysymys on ystävyyden toteuttamisesta, ethoksesta, kuten filosofi sanoisi. Se, joka sanoo: ”ajattelin, että sinä varmaan pitäisit tästä”, ajattelee toisen hyvää.

Ethos puhuttelee. Se on sitä, mikä tuntuu tyylikkäältä, mikä on meistä kaunista – tai niin järkyttävän hyvää, että se on pakko jakaa.

Ethoksen verkostot koostuvat niistä, joiden kanssa haluamme jakaa vaikuttavia elämyksiä. Siksi ethos on laajempaa kuin eettinen tai moraalinen vaikuttaminen. Haluamme ystävien tulevan osalliseksi sitä, mikä tekee meihin vaikutuksen.

Nyt näyttää tapahtuneen niin, että lukeminen on tipahtanut pois tyylikkäitten asioitten listalta. Nuorten kohdalla romaani – kirjoitettu kieli – ei pääse siihen hyvän ja tyylikkään aineistoon, mitä nuoret jakaisivat.

Nuorten aikuisten elämänvaiheissa kiinnostus lukemiseen saattaa kuitenkin elpyä. Hyvillä ja vaikuttavilla nuorten aikuisten romaaneilla voi olla vaikutuksensa tähän. Kuulopuheet ovat aina levittäneet tehokkaasti ja valikoiden joitain tiettyjä romaaneja. Esimerkiksi Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (2016) oli tällainen. Vähän lukevat kiinnostuvat yllättävän tarkasti juuri niistä romaaneista, joille on sosiaalinen tilaus.

Nykyään isot sosiaaliset tilaukset näyttävät menevän romaanien ohi. Kun kirjallisuuden asema elämysten markkinoilla on heikentynyt, on huomattava, että kyse on massakulttuurin ja yleiskulttuurin verkostoista – ne ovat yleistasoisia.

Toisaalta yleinen some-tyyppinen jakaminen ei ehkä ole vielä tarpeeksi kehittynyttä, että se vastaisi tuohon lukemiseen liittyvän ethoksen tarpeeseen. Mutta kun Collinson tutki nykyisiä reittejä, joiden myötä vähän lukeva voi löytää romaanin, hän huomasi, kuinka suuri merkitys oli näillä arkielämän tuttavien verkostoilla. Ehkäpä tulevaisuudessa some-verkostot perustuvat nykyistä parempiin henkilökohtaisiin kontakteihin, niin että myös vähän lukevat löytävät reittejä kirjoihin.

Kirjoittaja: Risto Niemi-Pynttäri, kirjallisuuden ja kirjoittamisen dosentti, Jyväskylän yliopisto