Seinäjoella kipinöitä tekstitaitoihin

Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeessa toteutettiin Seinäjoella vuonna 2020 pitkä, 15 tapaamiskerran lukuohjaus. Ohjauksen ryhmä muodostui Seinäjoen kaupungin työllisyyspalveluiden asiakkaista ja kaupungin työllisyyspalvelut oli tiiviisti mukana suunnittelemassa kokonaisuutta Seinäjoen ammattikorkeakoulun sekä Seinäjoen kaupunginkirjaston kanssa. Hanketoiminnan yleisten tavoitteiden lisäksi pienryhmätoiminnassa pilotoitiin lukuohjauksen eri vaiheita ideapajoista sanataidepajoihin ja tekstitaidoista henkilökohtaiseen lukuohjaukseen. Samalla kehitettiin uusia menetelmiä eri pajavaiheisiin ja jatkuvan palautteenkeruun kautta kehitettiin lukuohjausmallia.

Osallistujien Kipinä-pajoiksi nimeämän ryhmän toiminta on nyt päättynyt, joten on aika suunnata katse toiminnassa opittuun ja sen herättämiin ajatuksiin. Toiminnasta saatu palaute oli positiivista, vaikka toki kehitettävääkin löydettiin. Siinä missä kirjastojen arvioinnissa on totuttu pitämään onnistumisen mittareina isoja lukuja, lukuohjauksen tavoitteita ja isoja onnistumisten hetkiä on vaikeampaa kuvata luvuin. Voimme laskea eri asioita kuten osallistujien määrä, reaktiot, ilmeet, vitsit, hymyt, spontaanien kommenttien ja keskustelun määrä. Mutta miten mitata tai edes kuvailla riittävän elävästi niitä huippuhetkiä, kun ryhmän ujoimmat uskaltautuvat ensi kertaa oma-aloitteisesti jakamaan omia tekstejään tai tyytyväisiä kasvoja onnistumisten hetkillä, niitä hetkiä parrasvaloissa, kun jokin itselle tärkeä aihe on saanut pajassa uuden ilmaisumuodon ja noussut yhteiseen tietoisuuteen ja keskusteluun.

Pitkän pajasarjan etu onkin muutosten näkeminen, kuten Kipinä-pajan ohjaaja Sari Mäkinen-Laitila tuo esille: ”Pitkäkestoisessa pajatoiminnassa näki osallistujissa tapahtuneita muutoksia toisella tavalla kuin yhden tai muutaman kerran toteutettavissa pajoissa. Oli hienoa huomata, että osallistujat innostuivat tekemisestä ja halusivat jakaa ajatuksiaan muiden kanssa. Tuntui, että pajoihin tuleminen koettiin mukavaksi ja mielekkääksi.”

 

Pois omalta mukavuusalueelta

Lukuohjauksessa mennään ehkä ammatillisesti omalle epämukavuusalueelle, sellaisten ryhmien ja tekemisen pariin, joita en muuten kirjastossa välttämättä kohtaa tai toteuta. Helposti voi mieleen hiipiä kysymys: meidänkö tämäkin on hoidettava? Seinäjoen pajojen myötä olen pohtinut paljon kirjaston olemusta ja tehtävää, sitä ketä varten olemme olemassa. Vaikka kirjasto on perusajatukseltaan kaikille avoin on eri asia, olemmeko silti kaikille potentiaalinen tai mahdollinen tekemisen, olemisen, kohtaamisen paikka.

Ainakin minä tunnustan kirjastotyössä käyttäneeni enemmän työaikaani jo vahvojen lukijoiden, kirjallisuudesta kiinnostuneiden, aktiivisten, oma-aloitteisten ja puheliaiden kirjastonkäyttäjien lukemaan innostamiseen ja neuvontatyöhön. Ja syykin on selvä: sen osaamme kirjastoissa jo hyvin ja koemme helpohkoksi työtehtäväksi. Mutta entäpä ne asiakaskohtaamiset, joissa asiakkaalla on esimerkiksi sosiaalisia esteitä kirjaston käytölle tai ne asiakkaat, jotka leimaamme mielissänne nopeasti jonkinlaiseksi häiriöksi. Onko kirjasto heillekin mahdollisuus ja olisiko ehkä niin, että kirjastovierailun sosiaalinen, yhteisöllinen ja rutiineihin ankkuroiva merkitys voisi olla heille jopa vieläkin tärkeämpi kokemus. Tiskini takana olen ollut kyllä huolissani aikuisten lukutaidon ja monipuolisten tekstitaitojen heikentymisestä, osattomuuden tunteesta ja syrjäytymisestä, mutta olenko tehnyt jotakin riittävän konkreettista tekstitaitojen kanssa kamppailevien aikuisten hyväksi? Ja vielä tärkeämpää, olenko yrittänyt ymmärtää erilaisia tekstimaailmoja ja kirjastoa siinä mielenmaisemassa liiaksi omista lähtökohdistani käsin.

Näissä pohdinnoissa en ole ollut yksin, vaan yhteisöllistä tukea on tarjonnut Lukemattomien mahdollisuuksien hankeryhmä ja lukuohjauskoulutuksen osallistujat. Lukuohjauspoluille ja uuden äärelle uskaltautuminen ei ehkä ole se kirjastojen helppo, ”osaan jo” -tehtävä, mutta lupaan, että siihen tarttuminen voi johtaa monitasoiseen oppimiskokemukseen, joka ravistelee niin omaa ammatillista ajattelua kuin arjen tekemistä ja toimintaa. Uskallus kannattaa ja omia oppimiskokemuksiaan summaavan Seinäjoen kaupunginkirjaston projektityöntekijä Minttu Herala kannustaa: ”Oli palkitsevaa heittäytyä uuteen rooliin työelämässä ja se palkitsevuus syntyi juuri siitä, että kaikki ei mennyt niin kuin aluksi suunnitteli, vaan siitä, että monet asiat menivät uusiksi ja kappas, silti siitä selvittiin ja kaikki meni vieläpä hyvin.”

 

Kuuntele, kiinnostu ja osallistu

Lukuohjausmallin ytimestä löytyy mielenkiintolähtöisyys ja nostaisin sen yhdeksi tekemisen keskeisimmäksi oivallukseksi niin ohjaajan kuin osallistujankin kannalta. Toimintaa aloittaessa käytetään ensin aikaa ryhmään tutustumiseen, heidän mielenkiintojensa, toiveidensa ja tarpeidensa kartoittamiseen. Ei siis mennä mutulla, ei kuvitella tietävämme, ei yleistetä esimerkiksi tietyn viiteryhmän mukaisesti, vaan tutustutaan, kuunnellaan ja osallistetaan.

Aito mielenkiintolähtöisyys läpäisee koko lukuohjausmallin ja osallistujien oli mahdollista hyödyntää kaikissa pajan harjoituksissa itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä aiheita. Tämä koettiin selvästi erilaisena ja myös hieman hämmentävänä lähtökohtana: “Oletteko te oikeasti kiinnostuneita meistä?” Totutusta poikkeava lähestymistapa onkin hankkeen pajakokemusten mukaan erittäin tärkeä osallistujien sitoutumisen, mielekkyyden kokemuksen ja motivaation lähde.

Mielenkiintolähtöisyyden kautta on mahdollista saavuttaa arvostavia kohtaamisia ja varmistaa, että nekin, jotka eivät muutoin saa ääntään kuuluville tai leimaantuvat häiriköiksi, tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Tutustumisen, yhdessä tekemisen ja jakamisen kautta luotiin Seinäjoella arvostava ilmapiiri, jossa kaikilla oli annettavaa toisilleen. Kuten Seinäjoen kaupunginkirjaston projektityöntekijä Minttu Herala pohtii: ”On ollut hienoa huomata, että ryhmässä oli suurta tietotaitoa ja lähes jokaisella kerralla tuli opittua jotakin uutta itsekin. Eli kokoontumiset eivät todellakaan menneet siten, että ohjaajat opettavat ja ryhmäläiset oppivat, vaan suunta oli molemminpuolista”.

Samansuuntaisia ajatuksia jakaa myös Seinäjoen ammattikorkeakoulun Sari Mäkinen-Laitila: ”Itselle kirkastui myös se, miten tärkeää ohjaajien on osallistua kaikkeen tekemiseen. Ei siis vain seurata muiden tekemistä, vaan tehdään itsekin ja jaetaan ajatuksia ja kokemuksia tekemisestä. Pajoissa toteutui kaikista osallistujista kiinnostunut ja tasa-arvoinen tekeminen.” Samansuuntaista palautetta saatiin myös osallistujilta, jota pitivät työpajojen ilmapiiriä myönteisenä ja innostavana, tunsivat itsensä toiminnassa tasaveroisiksi osallistujiksi ja kokivat hyväksyntää omana itsenään. Pajoihin oli ollut mukava tulla, saatu palaute koettiin kannustavana ja toimintaa suositeltaisiin myös kavereille. Erään osallistujan sanoin: “Kaikki kerrat sujuivat mukavassa ja rennossa ilmapiirissä. Olen myös tyytyväinen omaan osallistumiseeni toiminnassa.”

 

Yhdessä, kuinkas muuten

Työpajat on koettu kaikkien osapuolten taholta positiivisena ja hyvällä tavalla erilaisena toimintana, kuin mitä esimerkiksi työllisyyspalvelu muutoin tarjoaa asiakkailleen. Yhteisenä toiveena ja haluna on vastaavan toiminnan jatkaminen. Olennainen osa hanketoiminnan päättämistä onkin kehitetyn toiminnan jalkauttaminen ja juurruttaminen osaksi normaalia palveluvalikoimaa paikalliisiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin soveltaen.

Seinäjoella selvitellään parhaillaan eri toimijoiden välistä työnjakoa niin, että pajat saisivat kaivattua jatkoa myös tästä eteenpäin ilman hankeresursseja. Suunnittelua ja toteuttamista helpottavat osaltaan jo kerätyt pajapalautteet, kertyneet ohjauskokemukset sekä hankkeen tuottamat lukuisat valmiit pajamallit hankkeen verkkokäsikirjassa ja yhteinen tahtotila toiminnan jatkumisesta. Kirjastot eivät ole lukemattomien tavoitteiden kanssa yksin, vaan toiminnan ytimessä on yhteistyö kohderyhmää jo tavoittavien ja heitä ymmärtävien toimijoiden kanssa. Ilman Seinäjoen työllisyyspalveluiden aktiivista panosta ei tätäkään pajasarjaa olisi voitu toteuttaa.

Toivottavasti tämä ja lukuisat muut blogimme esimerkit kannustavat jo lasten ja nuorten lukemaan innostamisen parissa erinomaista työtä tekeviä kirjastoja tarttumaan rohkeasti myös heikosti lukevien aikuisten tavoittamiseen. Kiitos myös Turun ja Seinäjoen lukuohjaajakoulutusten rohkeille kokeilijoille! Toivottavasti olette saaneet yhtä opettavaisia ja innostavia kokemuksia toiminnastanne kuin me Seinäjoella.

Kirjoittaja: Satu Salmela, Seinäjoen ammattikorkeakoulu