Seinäjoen lukuohjaajakoulutuksen vieraskynä: Pieni suuri oivallus lukuohjaajakoulutuksesta
Vuoden 2019 Kirjastopäivillä nappasin mukaani flyerin Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeen järjestämästä lukuohjaajakoulutuksesta. Työskentelen osan työajastani aikuisten kirjastotyön parissa, ja usein pähkäilyn aiheena ovat kirjastojen ei-käyttäjät ja lukemattomat aikuiset. Näitä kohderyhmiä on haasteellista tavoittaa, ja liian usein lukemista edistetään jo paljon lukevien asiakasryhmien ehdoilla. Lukudiplomit, lukupiirit ja muut kirjaston tapahtumat tavoittavat parhaiten juuri aktiiviset asiakkaat. Innostuinkin valtavasti tästä hankkeesta ja onnistuin myös pääsemään mukaan lukuohjaajakoulutukseen.
Seinäjoelle on Kuopiosta pitkä matka. Junassa istuminen kuitenkin kannatti. Ennen korona-aikaa ehdimme tavata muiden koulutuksessa olevien kanssa kaksi kertaa lähipäivässä. Koin nämä erityisen arvokkaiksi verkostoitumisen, keskustelun ja jakamisen paikoiksi. Asiantuntijapuheenvuoroista sai tietoa lukemattomuudesta ilmiönä, sen syistä ja seurauksista. Käytännön työkalupakista ja harjoituksista sai ideoita ja vahvistusta omaan työhön.
Yksi koulutuksen tehtävistä oli oman lukuohjauskokonaisuuden suunnittelu ja toteuttaminen. Sitä tehdessäni koinkin koulutuksen tärkeimmän oivalluksen. Itse ohjaustehtävä ei varsinaisesti poikennut normaalityöstäni – muutoin kuin että suunnittelin, valmistelin, mietin tavoitteita ja reflektoin sitä moninkertaisesti. Myös ohjauksen aikana keskityin tilanteeseen ja olin läsnä voimakkaammin kuin arkityössä.
Tein ohjaukset Tyttöjen Talolla, ja kuten kaikki muukin keväällä, nekin siirtyivät Zoomin kautta toteutettaviksi. Tavoitteet olivat pieniä: tutustuminen, luottamuksellisen ilmapiirin synnyttäminen, osallistujien kiinnostuksen kohteiden kartoittaminen ja sitä kautta jokaiselle osallistujalle jonkin kirjaston palvelun esitteleminen (Viddla, lautapeli, Lukukoira Sylvin video, kirjavinkki, e-äänikirja). Ensimmäinen ohjauskerta menikin pitkälti jutusteluun ja vuorovaikutuksen luomiseen, mikä olikin haastavampaa verkkovälitteisesti. Apuna keskustelun synnyttämisessä käytin kuvakollaaseja, Padletia ja AnswerGardenia. Suunnitelma muotoutui matkan varrella, kun kaikki osallistujat olivatkin innostuneita luovan kirjoittamisen harjoituksista. Toisella ohjauskerralla kokeilimme netistä löytyviä runokoneita ja vinkkasin kirjaston sanataideoppaita ja yksittäisiä sanataidetehtäviä. Padletin kautta jokainen pääsi jakamaan myös omia lukuvinkkejä.
Tärkein asia lukuohjauksessa on kohtaaminen. Ei ole tarpeen luetella ja esitellä kaikkia kirjaston mahtavia palveluja ja tiloja tai valtavaa määrää kirjavinkkejä moneen eri tarkoitukseen, vaan oleellisempaa on pysähtyä kuuntelemaan. Oman kiinnostuksen kautta löydetty pieni juttu johdattelee uusia ihmisiä kirjaston lukemattomien aarteiden äärelle. Tämän toivon muistavani kiireenkin keskellä.
Työn merkitystä ja vaikuttavuutta on toisinaan vaikea arvioida. Lukuja tilastoidaan, ja toki 10 X 40 opiskelijan lukiolaisryhmän kirjastokäynti näyttää tilastoissa paremmalta kuin kolme tapaamiskertaa pienryhmän kanssa. Mutta kumpi on vaikuttavampaa? Kummassa tapahtuu enemmän kohtaamista, vuorovaikutusta, oppimista? Tietenkään ei ole tarpeen eikä hyödyllistäkään tehdä vastakkainasetteluja, vaan molemmille ryhmäkäynneille on paikkansa. On kuitenkin syytä muistaa, että tilastot mittaavat vain lukuja. Vaikuttavuutta ja kohtaamisen merkityksellisyyttä on vaikeampi mitata.
Kirjoittaja: Johanna Vuorinne